sunnuntai

herää klo 7.46 ja tajuaa että kurkkukipu

tekee mikropuuroa, unohtaa sekoittaa, unohtaa laittaa suolaa, unohtaa mikroon liian kauaksi aikaa

laittaa päälle pakastemustikoita

katsoo snäpit tykkää ig-kuvat selaa twiitit

peruu pianotunnin

lukee Neljäntienristeyksestä Lahjan osuuden

syö lounasta

roikkuu puhelimella

katsoo ulos keittiön ikkunasta, aurinko paistaa vastapäiseen taloon, aurinko on melkein kevät

miettii pitäisikö lähteä ulos kunnes muistaa että kurkkukipu ja päätös että tänään on lepopäivä

meinaa nukkua päiväunet

korkkaa nimipäiväkakun (nimipäivä oli kaksi päivää sitten)

lukee Neljäntienristeyksestä Kaarinan osuuden

etsii yle areenasta jotain katsottavaa, ei jaksa katsoa mitään
etsii netistä Yökylässä Maria Veitolan uuden jakson

roikkuu puhelimella

katsoo ulos keittiön ikkunasta, vaaleanpunainen taivas heijastuu vastapäisen talon ikkunoihin

syö äidin kanssa banaanilettuja ja nutellaa

roikkuu puhelimella

meinaa ikävöidä perjantain melkein täysin kevyttä oloa (ikävöikin)

aloittaa Neljäntienristeyksestä Onnin osuuden

alkaa kuunnella Sannin viimeisintä albumia läpi

meinaa skipata ne biisit joita ei ole koskaan kuunnellut kokonaan koska alku ei vakuuta mutta päättää antaa tilaisuuden niillekin

kirjoittaa sunnuntain ylös ihan vaan koska huvittaa eikä osaa oikein päättää onko tää sunnuntai hyvä vai huono päivä