Kiitos vuodesta 2015

Vuosi on pitkä aika, ja en oikein osaa määritellä, onko vuosi ollut hyvä vai ei, sillä vuoteen mahtuu paljon niin hyvää kuin pahaakin. Jotain osaan kuitenkin sanoa tästä kuluneesta vuodesta.

Vaikka vuosi 2015 olikin Kirjan vuosi, minulle se ei ollut mikään suuri lukuvuosi. Kirjoja tuli tilastojeni mukaan luettua 44, joka on paljon vähemmän viime vuoden kahdeksaakymmentä hipovan rinnalla. Niiden 44 joukossa on uudelleenlukuja ja niiden lisäksi olen lukenut paljon kaikkea kesken jäänyttä, mutta kokonaisten kirjojen määrä on se. Vuoden alussa aloin kirjoittaa kuukauden koosteita, mutta jätin homman heinäkuussa kesken. HelMetin vuoden lukuhaaste oli ihan hyvälläkin mallilla, mutta jätin sen kesken. Kirjankansibingonkin jätin kesken. Kesän lukumaratonin sentään luin loppuun asti ja oli kivaa. Keväällä, kesällä ja syksyllä vaivasi ihan kauhea lukujumi, eikä oikein minkään lukeminen innostanut. Mutta eihän määrä merkkaa vaan laatu, ja sen puolesta on kyllä ollut ihan hyvä vuosi. Olen lukenut lempikirjojani uudestaan, olen saanut uusia lempikirjoja, olen vaikuttunut lukemastani monta kertaa. Ei siis mitään valittamista, vaikka määrä ei olekaan pilviä hipova. Lupaan klikkailla Goodreadsiin (jossa olen aktivoitunut nyt joulukuun aikana) kaikki tämän vuoden kirjat tässä lähipäivinä, linkki profiiliini on tuossa sivupalkissa.  

Muita fiiliksiä kuluneesta vuodesta kertoakseni päätin hieman raottaa päiväkirjani kansia. (Tää on sitten suuri etuoikeus, kukaan muu ihminen kuin minä saa luvan lukea päiväkirjaani erittäin harvoin.) Joulupäivän yönä tuli fiilis vähän kerätä vuotta 2015 yhteen, ja tässä editoitu, sensuroitu ja koostettu versio.

"Vuonna 2015 mulle on sanottu todella kauniita ja lohduttavia ja rakastavia ja välittäviä asioita. Niin monet ihmiset on kuunnelleet mua, arvostaneet sitä mitä mulla on sanottavaa ja sitä miltä musta tuntuu, ja saaneet mun olon välillä edes vähän paremmaksi kuin äsken ja välillä vielä paremmaksi kuin äsken. Mä oon kasvanut vuodessa henkisesti paljon. Musta on tullut vahvempi, voimakkaampi. Mä osaan edelleen vetää itkumonologin jos siihen on tarvetta, mutta eri lailla kuin vuosi sitten. Mä oon saanut tänä vuonna voimaa kohdata itseni sellaisena kuin oon ja uskomaan itseeni. Aina mä en pysty siihen, kukaan ei varmaan pysty aina siihen, mutta mä olen tänä vuonna uskaltanut tehdä sen monen monta kertaa, todella monta kertaa enemmän kuin viime vuonna. Mihin suuntaan (tai suuntiin) mä sitten olenkin kasvanut, suunnat ovat olleet hyviä, ja vaikka sitä onkin vielä itsensä kanssa vähän hukassa, niin ei läheskään niin paljon kuin olin vuosi sitten. Mä oon todella löytänyt ison palan itteäni.

Mä oon tutustunut vuonna 2015 uskomattoman hienoihin ihmisiin. Sellaisiin ihmisiin, jotka rakastavat mua sellaisena kuin olen silloinkin, kun en itse pysty siihen, ja joiden mä uskon säilyvän kauan mun rinnalla. Jotkut ihmiset, joita mä en ole tuntenut edes koko tätä vuotta, tuntuvat sellaisilta, jotka on tuntenut jo kauan. Joihinkin ihmisiin, jotka mä oon tuntenut jo kauemmin, mä olen syventänyt ystävyttäni, oppinut tuntemaan paremmin.

Jos kaikki vuoden 2015 kyynelet keräis yhteen paikkaan, sais aikaan aika hiton ison lätäkön, mutta toisaalta jos kaikki vuoden 2015 onnelliset hetket keräis yhteen, sais aikaan todella hienon ajanjakson. Iso pala itteäni, kyllä se on hyvä saalis niinkin itkuiselle mutta toisaalta onnen pieniä hetkiä täynnä olleelle vuodelle kuin 2015."

Kiitos jokaiselle blogini lukijalle siitä, että olette kulkeneet matkastani taas yhden vuoden. Onnea, iloa ja kauneutta vuodelle 2016!