Olen jonkin aikaa katsellut eri blogeissa tätä kesähaastetta ja ajatellut, että olisipa tuo kiva tehdä. Nyt nappasin sen Katrilta, joka haastoi juuri sinut, ja niin taidan tehdä minäkin, koska olen liian laiska haastamaan ketään erityisesti. Jos innostut, anna palaa. Nyt mä annan palaa. Tää on ihana haaste.
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta.
Minulla on kauhea korkeanpaikankammo. Rakastan ihan hirveästi musikaaleja. Olen addiktoitunut snapchattiin. Olen myös addiktoitunut instagramiin, mutta insta myös ärsyttää minua hyvin usein hyvin paljon. Rakastan tähtitaivasta ja avaruus muutenkin on kiinnostava asia, mutta tunnistan taivaalta vain Otavan ja lentokoneet, kun ei ole tullut perehdyttyä asiaan sen tarkemmin. Itken helposti ja usein. Olen koulumyönteinen persoona ja hyvä koulussa, ja teen läksyt heti samana päivänä. Niitten aloittaminen on työn ja tuskan takana, mutta aina jotenkin vain pystyn siihen. Rakastan kirjojen tuoksua. Soitan pianoa ja harrastan meripartiota. Tykkään aivan liian paljon metaforista ja personifikaatioista. En pysty elämään ilman spotifyta.
2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Kyllä on, tottakai. Kirjoitan julkisesti sen takia, että muutkin saavat lukea ajatuksiani, ja varmasti hyvin moni, joka jakaa ajatuksiaan, tahtoo, että niistä herää ajatuksia, niihin reagoidaan, niistä tykätään. Kyllä tahtoisin, että lukijat tykkäisivät blogistani, ja otankin hyvin mielelläni kaikkia kehitysehdotuksia vastaan. Haluan pitää blogin ulkoasun sellaisena, että se miellyttää ainakin omaa silmääni, toivottavasti myös muiden. On väliä. Varmasti jokainen haluaa ainakin jollain tasolla, että hänestä ajatellaan hyvää.
3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
Ei oikeastaan merkittävästi. Yritän vuodattaa blogiin itseni sellaisena kuin oikeasti olen, toki niissä rajoissa, jotka tahdon netissä säilyttää. Etenkin fiilispostaukset ja muut sen tyyppiset huutelut ovat oikeasti minua sellaisena, mitä todellisuudessakin olen. Tunteellisena, välillä angstisena ja välillä onnellisena.
Ehkä olen jotenkin ujompi reaalissa, en niin puhelias. Olen keskusteluissa usein kuuntelevampi osapuoli, mutta tykkään toki myös puhua. Reaaliminäni ei ilmaise niin uskaliaasti ja suoraan mielipiteitään.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Tilannekomiikka, ne mahtavat jutut, jotka kuulostavat jälkeenpäin kerrottuina ihan tyhmiltä, mutta paikan päällä olivat ihan älyttömän hauskoja. Legendaariset sisäpiirivitsit. Kavereiden päättömän tyhmät läpät. Eoin Colfer.
5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Henkilökohtaisesti hyvin paljon kirjoittamista. Siihen, että saan sanoja paperille, tarvitsen paljon sitä fiilistä, jota ehkä kutsutaan luovuudeksi. Minulle ei usein riitä käsky "nyt kirjoitat", vaan tarvitsen sen luovuuden puuskan, inspiraation. Luovuus merkitsee myös säveltämistä, jossa en ole vielä hyvä, mutta yritän kovasti kehittyä. Todella kovasti.
Luovuus on minulle ehkä myös uskallusta. Uskallusta heittäytyä ja tehdä asioita. Uskallusta puhua, improvisoida.
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Ihailen hyvin paljon monia ystäviäni. Monet läheiset ystäväni ovat sellaisia, joista keksisin paljon kadehtimisen aihetta, mutta kun he ovat minulle niin tärkeitä kuin ovat, ja tiedän olevani myös tärkeä heille, onnistun jotakuinkin jättämään kateuden tai vertailun ja päädyn vain ihailemaan suuresti.
Ihailen ihmisiä, joilla on sitä mainitsemaani luovuutta ja uskallusta. Ihailen ihmisiä, jotka tulevat juttelemaan uusille ihmisille, ihmisiä jotka ihailevat itsekin toisia ja näyttävät sen.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Stressaan turhista asioista. Vertaan itseäni liikaa muihin. Itken liian helposti. Joskus en uskalla sanoa omaa mielipidettäni tai sitä miltä minusta tuntuu, kun pelkään että toinen loukkaantuu. En osaa heittäytyä tarpeeksi. Huolehdin asioista, joista minun ei tarvitsisi huolehtia. Näitä on paljon.
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Olen kuulemma hyvää seuraa ja hyvä ystävä, kanssani on kuulemma mukavaa jutella. Olen monen mielestä positiivinen ja hymyilen aina. Olen hyvä kuuntelemaan, mutta huono sanomaan mitään lohduttavaa. Hiustyyliäni kehutaan usein. Minussa arvostetaan ystävällisyyttä, empaattisuutta, fiksuutta (tai viisautta, kuten jotkut asian ilmaisevat) ja kirjoittamistani.
9. Mikä sinusta tulee isona?
Viisivuotiaana olin sitä mieltä että nokikolari. Pieni kirjailijahaave on aina ollut taustalla. Nykyään en tiedä. Toivottavasti onnellinen.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Ehdottomasti. Toivon, että jokaisessa lopussa olisi jotain onnellista.
sunnuntai 23. elokuuta 2015
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Marja Björk: Poika
Marion ei ole koskaan löytänyt sisältään sitä tyttöä, joka siellä pitäisi olla. "Onko Marion tyttö?" ihmettelee leikkikaveri Timo, kun asia selviää äidin repliikistä. Marion leikkii ja isompana hengaa aina poikien kanssa. Lempinimeksi tulee Makke.
Äidiltä ja isoveli Aaronilta löytyy välillä empaattisia kykyjä Makkea kohtaan, mutta välillä häntä yritetään painaa tytön muottiin joka suunnasta. Makke tuntee olonsa kummajaiseksi, ei oikein tiedä mikä itse on. Melkein jokaista onnellisuuden aihetta varjostaa väärään kuoreen kuulumisen tunne.
Ahdistaa, kun ei tiedä, mennäkö tyttöjen vai poikien suihkuun. Menkat ovat aivan kauhea asia, miten ne saattoivat alkaa. Ennen urheilurintsikoiden hankkimista rintojen olemassaoloa yritetään häivyttää sideharsolla ja ilmastointitepillä. Maken täytyy samaan aikaan selvitä jotenkuten koulusta, taistella läheisten painetta vastaan ja yrittää löytää itsensä.
Poika on minusta onnistunut aiheen kuvaus. Monenlaisilla tämäntyyppisillä kirjoilla on mahdollisuus olla epäuskottava, mutta tämän kirjan kohdalla epäuskottavuus on onnistuttu välttämään. Osansa tässä on varmasti sillä, että teos perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin.
Hienosti koottu tunnelma lätsähtää viimeisissä luvuissa, ja loppu muuttuu vähän selityksiksi. Epätietoista ja ahdistunutta tunnelmaa onnistutaan kuitenkin pitämään yllä hyvin pitkään.
Poika onnistui hiukan avaamaan transsukupuolisen henkilön maailmaa, näyttämään, millaista on, kun ei tunne kuuluvansa kroppaansa. Huolimatta siitä epätietoisuuden ja ahdistuksen ilmapiiristä tämä on vahva kirja. Se kertoo, että kaikesta voi lopulta taistella läpi.
Teos: Poika
Tekijä: Marja Björk
Like, 2013
Sivuja: 215
Ps. Taidan jättää HelMetin Kirjan vuoden lukuhaasteen kesken. En oikein nauti sen tekemisestä enää. Kuten olen jo ennenkin sanonut, en ole listaihmisiä.
tiistai 18. elokuuta 2015
Olen ihan sekaisin
Mun twitter- ja snapchat-seuraajia ei vois enää vähempää kiinnostaa mitä mä sanon siellä. (Ehkä vähän kärjistetysti todettu mutta jotain sinnepäin.)
Ja hei sinä, joka ehkä seuraat minua twitterissä (ja mahdollisesti myös snapissa jos satut olemaan ihminen, jonka oikeasti tunnen ja joka omaa snapchatin), ymmärrän sinua täysin. Joo, ihan tosi.
Koska ainakin yhdeksässäkymmenessä prosentissa somepäivityksistäni mainitaan tätä nykyä Olavi Uusivirta. Mä olen Olavi Uusivirrasta ihan sekaisin. Ja kaikki kanssaeläjät on saanut mun hypetyksestä tarpeekseen.
Ajattelin nyt siis häiritä sinun, blogini lukija (ja samalla mahdollisesti myös twitter-seuraajani), paasaamalla Olavi Uusivirrasta täälläkin. Pitäähän teidänkin, jotka ette minua twitterissä seuraa, olla kartalla siitä, mitä päässäni liikkuu. Ja nyt siellä liikkuu hyvin pitkälti Olavi.
Olin viime torstaina Koko Jazz Clubilla siskoni ja kahden ystäväni kanssa Olavin keikalla. Ah kuinka mä nautin. Paikka oli sellainen pienehkö, jossa on aivan ihana tunnelma. Istutaan pienten pöytien ääressä, ja jokaisella pöydällä on kynttilä. Aivan ihana tila. Ja Olavi on niin karismaattinen ja sympaattinen ja kaikkea! Tuli saatua hirvittäviä fangirling-kohtauksia, naurettua kyyneleet silmissä ja vuodatettua onnenkyyneleitä. Ja halattua Olavia.
Kyllä, kuulitte aivan oikein. Mentiin keikan jälkeen juttelemaan ja halaamaan. Sain myös yhteisselfien. Hypetysonnellisuusrakkaus.
Oon viime päivät kuunnellut melkein pelkästään Olavia. Kauneus sekoittaa mun pään, Hän laulaa kuin kuolisi huomenna, Paperisiivet, Kaiken jälkeen olet kaunis, Rakkausrunoja, Minä tahdon ponin, Nuori ja kaunis, Oodi ilolle, Ollaanko tämä kesä näin, En tiedä mitä menetän jos jään, siinä joitain lemppareita. Ja Elvis istuu oikealla on tämänhetkinen ylivoimainen suosikki.
Ja koska true fangirling, Kansallisteatterin suurella näyttämöllä pidettävä Ikuiset lapset -kiertueen päätöskonsertti, here we come.
Taskussa on nyt liput katsomaan Olavi Uusivirtaa Kansallisteatteriin ja Haloo Helsinki!ä Hartwall Areenalle. Jos yhtään tunnette mua, tiedätte, millaisia onnenväristyksiä saan vähän väliä.
(Kaikki nämä mestariotokset on ottanut siskoni.)
(Kirjapostauksia ei ole melkein kuukauteen kuulunut. Toivottavasti saan pian rustailtua jotain sellaistakin.)
(Angstiajatuksiakin on liikkeellä, mutta ei puhuta niistä nyt. Puhutaan mieluumin niistä onnenväristyksistä.)
Kyllä, kuulitte aivan oikein. Mentiin keikan jälkeen juttelemaan ja halaamaan. Sain myös yhteisselfien. Hypetysonnellisuusrakkaus.
Oon viime päivät kuunnellut melkein pelkästään Olavia. Kauneus sekoittaa mun pään, Hän laulaa kuin kuolisi huomenna, Paperisiivet, Kaiken jälkeen olet kaunis, Rakkausrunoja, Minä tahdon ponin, Nuori ja kaunis, Oodi ilolle, Ollaanko tämä kesä näin, En tiedä mitä menetän jos jään, siinä joitain lemppareita. Ja Elvis istuu oikealla on tämänhetkinen ylivoimainen suosikki.
Ja koska true fangirling, Kansallisteatterin suurella näyttämöllä pidettävä Ikuiset lapset -kiertueen päätöskonsertti, here we come.
Taskussa on nyt liput katsomaan Olavi Uusivirtaa Kansallisteatteriin ja Haloo Helsinki!ä Hartwall Areenalle. Jos yhtään tunnette mua, tiedätte, millaisia onnenväristyksiä saan vähän väliä.
(Kaikki nämä mestariotokset on ottanut siskoni.)
(Kirjapostauksia ei ole melkein kuukauteen kuulunut. Toivottavasti saan pian rustailtua jotain sellaistakin.)
(Angstiajatuksiakin on liikkeellä, mutta ei puhuta niistä nyt. Puhutaan mieluumin niistä onnenväristyksistä.)
perjantai 14. elokuuta 2015
No mites se kesä sit meni
Moro. Muutama päivä koulua takana. Oikeastaan loma on loppu mutta kesä jatkuu, koska helteet tulivat sitten nyt.
Muistattekos, kun suunnittelin tulevaa kesää täällä? Nyt olisi aika katsoa, miten hyvin tai huonosti suunnitelmat onnistuivat. Suunnitelminani olivat:
1. Kirjankansibingo
Ei tullut bingoa. En nyt rupea aukomaan asiaa tarkemmin, vaan teen joskus aiheesta oman koontipostauksensa. Mutta ei. Ei onnistunut. Ei ollut kauhean kirjakas kesä.
2. Korjaa aukko yleissivistyksessä
Eli lue nyt ihminen ne Tolkienit. Ei. Ei tätäkään. Oonpas ollut laiska lukemaan, tajusin just. Hobitin luin kesän alussa, ja olen Sormuksen ritareissa eli trilogian ekassa osassa sivulla 255. Enempää en ole saanut aikaiseksi, ei oikein nappaa, oon laiska.
3. Summer bucket list
Mahtava 15 kohdan lista, joka oli oikeasti kiva olemassa. Suoritettu 13,5/15. Kesällä 2015 aioin:
- lakata varpaankynnet
Done kyllä juu. Vaaleansiniset kesävarpaat koska miksi ei, näkyvät esimerkiksi tässä kuvassa.
- nauraa mahan kipeäksi
- hankkia rusketusraidat
No joo, ainakin karmeat tennarirajat löytyy. Laskettakoon tehdyksi.
- hyppiä mereen
Tammisaaressa on maailman paras hyppytorni, käytiin ahihanparhaalla matkapurjehduksellamme.
Muistattekos, kun suunnittelin tulevaa kesää täällä? Nyt olisi aika katsoa, miten hyvin tai huonosti suunnitelmat onnistuivat. Suunnitelminani olivat:
1. Kirjankansibingo
Ei tullut bingoa. En nyt rupea aukomaan asiaa tarkemmin, vaan teen joskus aiheesta oman koontipostauksensa. Mutta ei. Ei onnistunut. Ei ollut kauhean kirjakas kesä.
2. Korjaa aukko yleissivistyksessä
Eli lue nyt ihminen ne Tolkienit. Ei. Ei tätäkään. Oonpas ollut laiska lukemaan, tajusin just. Hobitin luin kesän alussa, ja olen Sormuksen ritareissa eli trilogian ekassa osassa sivulla 255. Enempää en ole saanut aikaiseksi, ei oikein nappaa, oon laiska.
3. Summer bucket list
Mahtava 15 kohdan lista, joka oli oikeasti kiva olemassa. Suoritettu 13,5/15. Kesällä 2015 aioin:
- lakata varpaankynnet
Done kyllä juu. Vaaleansiniset kesävarpaat koska miksi ei, näkyvät esimerkiksi tässä kuvassa.
No ihan varmasti, moneen otteeseen.
- viettää yökyläiltaa
Siis itse asiassa ei. Siskolle, mulle ja kaverille perinteinen yökylä ja Lintsi -juttukaan ei toteutunut. Ei.
- nauttia musiikista
Kylläkylläkyllä. Spotify oli mun paras kaveri kesällä. On edelleen.
- tehdä itse musiikkia
Done with that. Kaustinen Folk Music Festival oli parasta aivan parasta. Tässä kuvamateriaalia kansanmusiikkiyhtyeestämme Kleiosta.
- hankkia rusketusraidat
No joo, ainakin karmeat tennarirajat löytyy. Laskettakoon tehdyksi.
- hyppiä mereen
Tammisaaressa on maailman paras hyppytorni, käytiin ahihanparhaalla matkapurjehduksellamme.
- ottaa aurinkoa
Vaikka kesä ei kokonaan niin lämmin ja aurinkoinen ollutkaan, niin joo. Otin aurinkoa.
- nauttia ystävien seurasta
Ehdottomasti. Kaikenlaisten ystävien. Koulukavereita ja nettikavereita ja lapsuudenkavereita ja riparikavereita ja kaikkia kivoja kavereita.
- syödä ihan liikaa jäätelöä
Alkukesän sää ei kauheasti hemmotellut jäätelönsyömistä. Mutta kyllä mä söin jäätelöä. En ehkä ihan liikaa, mutta kuitenkin. Sanotaan että puoliksi suoritettu.
- mennä seikkailulle
Heheh, se oli järkyttävän eeppinen juttu. Hangon yössä kahden ystävän kanssa, meno oli hurjaa. Oltiin leikkipuistossa, juostiin rannalla ilman kenkiä ja maattiin samaisella rannalla katsomassa tähtiä. Maailman huonolaatuisin kuvamateriaali kertoo paljon reissusta.
- viettää täydellinen päivä
Oli paljon ihan mahtavia päiviä, mutten muista minään iltana ajatelleeni että olipa täydellinen päivä. Vaadin täydelliseltä päivältä aika paljon. Joka päivään mahtuu ainakin joku huono ajatus, oli se sitten kuinka pieni hyvänsä. Mutta sanotaan että suoritettu, vietin monta niin täydellistä päivää kuin minulle on mahdollista.
- kirjoita kesästä
Kirjoitin kesällä hyvin vähän. Mutta joo, kirjoitin kesästä. Välillä kirjoitin huonotuulisesta kesästä, välillä ihanasta kesästä, useimmiten en edes maininnut kesää mutta taka-ajatus oli kesä.
- ottaa paljon kuvia
Kuten tästä postauksesta huomaatte, homma hoidettu kotiin. Paljon kuvia löytyy myös instagramista (@ellenreettasofia).
- tanssia sateessa
Sitä voisi pikemminkin kutsua pyörimiseksi tai hyppimiseksi tai koikkelehtimiseksi, mutta kyseessä oli kaatosateista kaatosateisin ja jumankekka mä nautin.
Kiva kesä oli. Hope so että teilläkin.♥
- syödä ihan liikaa jäätelöä
Alkukesän sää ei kauheasti hemmotellut jäätelönsyömistä. Mutta kyllä mä söin jäätelöä. En ehkä ihan liikaa, mutta kuitenkin. Sanotaan että puoliksi suoritettu.
- mennä seikkailulle
Heheh, se oli järkyttävän eeppinen juttu. Hangon yössä kahden ystävän kanssa, meno oli hurjaa. Oltiin leikkipuistossa, juostiin rannalla ilman kenkiä ja maattiin samaisella rannalla katsomassa tähtiä. Maailman huonolaatuisin kuvamateriaali kertoo paljon reissusta.
- viettää täydellinen päivä
Oli paljon ihan mahtavia päiviä, mutten muista minään iltana ajatelleeni että olipa täydellinen päivä. Vaadin täydelliseltä päivältä aika paljon. Joka päivään mahtuu ainakin joku huono ajatus, oli se sitten kuinka pieni hyvänsä. Mutta sanotaan että suoritettu, vietin monta niin täydellistä päivää kuin minulle on mahdollista.
- kirjoita kesästä
Kirjoitin kesällä hyvin vähän. Mutta joo, kirjoitin kesästä. Välillä kirjoitin huonotuulisesta kesästä, välillä ihanasta kesästä, useimmiten en edes maininnut kesää mutta taka-ajatus oli kesä.
- ottaa paljon kuvia
Kuten tästä postauksesta huomaatte, homma hoidettu kotiin. Paljon kuvia löytyy myös instagramista (@ellenreettasofia).
- tanssia sateessa
Sitä voisi pikemminkin kutsua pyörimiseksi tai hyppimiseksi tai koikkelehtimiseksi, mutta kyseessä oli kaatosateista kaatosateisin ja jumankekka mä nautin.
Kuvat 2 ja 5 ottanut siskoni, 4 ja 8 äitini, 3 ystäväni Helmi ja loput minä.
Kiva kesä oli. Hope so että teilläkin.♥
maanantai 10. elokuuta 2015
Ei oikein jaksa
Ei jaksa yhtään mitään.
Heinäkuun kooste on vieläkin kirjoittamatta. Miljoona kirjaa bloggaamatta. Tai itse asiassa ei ole. En ole lukenut mitään. LOTRia pitäisi lukea, kavereilta lainattuja kirjoja pitäisi lukea, haen lisää kirjastosta enkä lue niitäkään. En ole kirjoittanut mitään luovaa varmaan kuukauteen. Ei jaksa vastata kommentteihin. Älkää lakatko kommentoimasta, se on ihanaa kun kommentoitte, vastailen joskus kun on siihen energiaa.
Koulu alkaa ylihuomenna. Kiva nähdä vähän ihmisiä. Peruskoulun vika vuosi, here I come. Ei tunnu niin pahalta mennä kouluun, tai kyllä tuntuu mutta ei koko ajan. Näkee kavereita.
Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Paitsi istua kuulokkeet päässä. Välillä tavata kamuja ja tehdä kaikkea muuta yhtä viisasta.
Olin viisi päivää purjehtimassa. Partion mahtavuuden tajuaa aina välillä. Kymmenvuotiaat tytöt ja pojat, Ellen ottaa syksyllä tiedät suojiinsa, olette turvassa! Kauheasti päivämääriä mitä pitää muistaa. Kaiken maailman koulutukset ja lippukuntaretket ja johtajistokokoukset tulossa. Ostin kalenterin.
Ei ole oikein bloggaamisintoa juuri nyt. Blogi ei kuole, lukemiseni ei kuole, on vain vähän väsyneellä tuulella.
Mua ärsyttää... Ei, en tee tästä blogista päiväkirjaa. En jaa koko maailmalle pahoja hetkiäni.
Ehkä jaksais lukea sitten kun arkirutiinit lähtevät käyntiin. Let's see.
Yliylihuomenna nään Olavi Uusivirran. Sydän.
Bye, kamut. Lupaan kirjoitella tänne aina joskus jotain. Vaikka se jotain olisi sitten tälläisiä epämääräisiä ja outoja asioita.
Heinäkuun kooste on vieläkin kirjoittamatta. Miljoona kirjaa bloggaamatta. Tai itse asiassa ei ole. En ole lukenut mitään. LOTRia pitäisi lukea, kavereilta lainattuja kirjoja pitäisi lukea, haen lisää kirjastosta enkä lue niitäkään. En ole kirjoittanut mitään luovaa varmaan kuukauteen. Ei jaksa vastata kommentteihin. Älkää lakatko kommentoimasta, se on ihanaa kun kommentoitte, vastailen joskus kun on siihen energiaa.
Koulu alkaa ylihuomenna. Kiva nähdä vähän ihmisiä. Peruskoulun vika vuosi, here I come. Ei tunnu niin pahalta mennä kouluun, tai kyllä tuntuu mutta ei koko ajan. Näkee kavereita.
Ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Paitsi istua kuulokkeet päässä. Välillä tavata kamuja ja tehdä kaikkea muuta yhtä viisasta.
Olin viisi päivää purjehtimassa. Partion mahtavuuden tajuaa aina välillä. Kymmenvuotiaat tytöt ja pojat, Ellen ottaa syksyllä tiedät suojiinsa, olette turvassa! Kauheasti päivämääriä mitä pitää muistaa. Kaiken maailman koulutukset ja lippukuntaretket ja johtajistokokoukset tulossa. Ostin kalenterin.
Ei ole oikein bloggaamisintoa juuri nyt. Blogi ei kuole, lukemiseni ei kuole, on vain vähän väsyneellä tuulella.
Mua ärsyttää... Ei, en tee tästä blogista päiväkirjaa. En jaa koko maailmalle pahoja hetkiäni.
Ehkä jaksais lukea sitten kun arkirutiinit lähtevät käyntiin. Let's see.
Yliylihuomenna nään Olavi Uusivirran. Sydän.
Bye, kamut. Lupaan kirjoitella tänne aina joskus jotain. Vaikka se jotain olisi sitten tälläisiä epämääräisiä ja outoja asioita.
tiistai 4. elokuuta 2015
Tykkään
En tykkää
- VR:n wifistä
- yhteistyökyvyttömistä hiuksista
- yleisistä vessoista
- viikon ruokalistan suunnittelusta purjeveneeseen
- tuijottavista pikkupojista
- painavista laukuista
- tunteesta että joku on minulle vihainen
- väsymyksestä
Tykkään
- mumman vanhasta collegepaidasta
- Pariisin Keväästä
- päiväkirjasta
- paahtoleivästä
- wappikeskusteluista hyvien kamujen kanssa
- pyöräilystä
- jossain määrin J. R. R. Tolkienista
- kymmenestä kilosta mansikkaa
- Pätkis-pusseista
- yksin junalla matkustamisesta
- Olavi Uusivirran sanoituksista
- Twitteristä
- siitä jugurtista jonka kannessa on marjamysliä mukana
- saippuakuplista
- onnistuneista selfieistä
- hyvistä muistoista
- huomisesta
- VR:n wifistä
- yhteistyökyvyttömistä hiuksista
- yleisistä vessoista
- viikon ruokalistan suunnittelusta purjeveneeseen
- tuijottavista pikkupojista
- painavista laukuista
- tunteesta että joku on minulle vihainen
- väsymyksestä
Tykkään
- mumman vanhasta collegepaidasta
- Pariisin Keväästä
- päiväkirjasta
- paahtoleivästä
- wappikeskusteluista hyvien kamujen kanssa
- pyöräilystä
- jossain määrin J. R. R. Tolkienista
- kymmenestä kilosta mansikkaa
- Pätkis-pusseista
- yksin junalla matkustamisesta
- Olavi Uusivirran sanoituksista
- Twitteristä
- siitä jugurtista jonka kannessa on marjamysliä mukana
- saippuakuplista
- onnistuneista selfieistä
- hyvistä muistoista
- huomisesta
maanantai 3. elokuuta 2015
Internet-ystävyydestä
Ala-asteella kaikkien päihin paukutettiin, että jos joku ehdottaa tapaamista netissä, ei saa suostua. Ihmiset eivät ole netissä omia itsejään, tai ainakaan kaikki eivät ole. Jollain keskustelupalstalla tapaamasi nätti tyttö tai söpö poika tai ihan vaan hyvä tyyppi voi olla kauhea pedaripappa joka kidnappaa, pyörittää tervassa ja höyhenissä ja lopulta koet tuskallisen kuoleman.
Puhuttiin joidenkin ihmisten netissä kohtaamista tosi rakkauksista, koko elämän kestäneistä kumppaneista. Kysyttiin, uskotko nettirakkauteen ja kaikki vastasivat ei. Netissä ei voi tavata hyviä ihmisiä, netissä ei voi tutustua kunnolla.
Ja joo, voihan se niinkin olla. En ole ajatellut mennä suomikaksneljään sopimaan tapaamisia kotiovelleni. Varmasti netissä liikkuu myös niitä jotain muuta ihmistä esittäviä pedaripappoja. En kiellä, en todellakaan.
Mutta ennen en uskonut mihinkään netissä tapahtuviin tutustumisiin. (Lue käsite "ennen" sanoina "ennen kuin aloitin bloggaamisen".)
Kun laitoin blogin pystyyn, aloin uskoa internet-tuttuihin. On ihan kuin olisin oikeasti jutellut niin monen ihmisen kanssa. Ja kyllähän minä olenkin. Kommenttiboksien kautta. Instagramin ja twitterin kautta. Hassua on se, että porukka on niin kaikenkirjava. Jos en olisi aloittanut bloggaamista, en olisi koskaan joutunut tekemisiin näiden ihmisten kanssa.
No niin, uskon nettituttuihin. Entä seuraavaksi? Sitten tapasin Suden livenä.
Kommenttibokseissa ja twitterissä on tullut juteltua. Susi tulee kesällä Helsinkiin. Hei, mitä jos tavattaisiin? Ruvettiin juttelemaan whatsappissa.
Kuten huomaatte siitä, että istun nyt kirjoittamassa tätä, Susi ei kidnapannut mua. Eka kerta, kun tapasin netissä tapaamani tyypin (olipa hämmentävä lause), ja oli kyllä kivaa. Kirjamessuja odotellen, heheh.
Aloin uskoa siihen, että internetissä voi tavata huippuihmisiä ja niiden kanssa voi keskustella ihan samalla tavalla kasvoista kasvoihin kuin ruudunkin läpi, aloin uskoa internet-ystävyyteen. Olen kokenut ahaa-elämyksen, kiitos Susi, oli mahtia.
Joo, teki nyt mieli jakaa ajatuksia aiheesta, kun sitä on nyt tullut vähän miettineeksi. Toivottavasti tykkäsitte. Katsotaan jos saisi heinäkuun koosteen ja jotain kirjapostauksia joskus kirjoiteltua. Nähdään taas!
Puhuttiin joidenkin ihmisten netissä kohtaamista tosi rakkauksista, koko elämän kestäneistä kumppaneista. Kysyttiin, uskotko nettirakkauteen ja kaikki vastasivat ei. Netissä ei voi tavata hyviä ihmisiä, netissä ei voi tutustua kunnolla.
Ja joo, voihan se niinkin olla. En ole ajatellut mennä suomikaksneljään sopimaan tapaamisia kotiovelleni. Varmasti netissä liikkuu myös niitä jotain muuta ihmistä esittäviä pedaripappoja. En kiellä, en todellakaan.
Mutta ennen en uskonut mihinkään netissä tapahtuviin tutustumisiin. (Lue käsite "ennen" sanoina "ennen kuin aloitin bloggaamisen".)
Kun laitoin blogin pystyyn, aloin uskoa internet-tuttuihin. On ihan kuin olisin oikeasti jutellut niin monen ihmisen kanssa. Ja kyllähän minä olenkin. Kommenttiboksien kautta. Instagramin ja twitterin kautta. Hassua on se, että porukka on niin kaikenkirjava. Jos en olisi aloittanut bloggaamista, en olisi koskaan joutunut tekemisiin näiden ihmisten kanssa.
No niin, uskon nettituttuihin. Entä seuraavaksi? Sitten tapasin Suden livenä.
Kommenttibokseissa ja twitterissä on tullut juteltua. Susi tulee kesällä Helsinkiin. Hei, mitä jos tavattaisiin? Ruvettiin juttelemaan whatsappissa.
Kuten huomaatte siitä, että istun nyt kirjoittamassa tätä, Susi ei kidnapannut mua. Eka kerta, kun tapasin netissä tapaamani tyypin (olipa hämmentävä lause), ja oli kyllä kivaa. Kirjamessuja odotellen, heheh.
Aloin uskoa siihen, että internetissä voi tavata huippuihmisiä ja niiden kanssa voi keskustella ihan samalla tavalla kasvoista kasvoihin kuin ruudunkin läpi, aloin uskoa internet-ystävyyteen. Olen kokenut ahaa-elämyksen, kiitos Susi, oli mahtia.
Joo, teki nyt mieli jakaa ajatuksia aiheesta, kun sitä on nyt tullut vähän miettineeksi. Toivottavasti tykkäsitte. Katsotaan jos saisi heinäkuun koosteen ja jotain kirjapostauksia joskus kirjoiteltua. Nähdään taas!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)