Anni Kytömäki: Kultarinta

Kultarinnan kertoma tarina on pitkä, polveileva ja metsäntuoksuinen. Se alkaa Erikin, varakkaan metsänomistajaperheen pojan, lapsuudesta, äidin alkoholismista ja isän rahantavoittelusta. Erik tapaa työläistyttö Lidian ja rakastuu, mutta muuttaa pitkäksi talveksi Lappiin yksinäiseen mökkiin, josta palatessaan kuulee kapinan, vapaussodan, olevan ohi, Lidia punaisten joukossa. Alkaa vaikea rakkaustarina. Myöhemmin Erik vie tytärtään Mallaa metsäretkille ja kertoo tälle kaiken metsästä, muttei kaikkea elämästä. Alkaa vaikea Mallan kasvutarina, isän etsimisen tarina. Kultarinta on toisinajattelijoiden tarina, ihmisten tarina, jotka asettuivat muita vastaan oikeassa tai väärässä, ihmisten tarina, jotka seuraavat omaa päätään, omaa vaistoaan, omia jalkojaan, omaa metsäänsä.

Kuten tuosta varmaan huomaa, Kultarinnan pitkässä ja polveilevassa tarinassa kerrotaan oikeastaan monta tarinaa. Ihmisten tiet ja kohtalot kulkevat päällekkäin ja eroavat taas. En edes kertonut kaikkia päällekkäisiä ihmiskohtaloita, tässä kirjassa niitä riittää. Ja ne voisivat kaikki olla totta. Rakkaus, pelko, yksinäisyys, epävarmuus, kaikki esitetään Kultarinnassa karun ja hienovaraisen kauniisti.

Kaiken kaikkiaan Kultarintaa lukiessa tuntuu siltä, kuin lukisi kuudensadan sivun mittaista runoa. Virkeet limittyvät ja lomittuvat, kertovat tarinaa itsestään, puhaltavat metsän tuoksua kasvoilleni. Luin tätä maraton-kirjana, mutta olisin ehkä voinut tehdä valinnan toisin, minulle tämä oli kirja, jota täytyy lukea vähän hitaammin ja maistella sanoja. 

Kultarinta on niin järkyttävän kaunis kirja, että on pakko käyttää huutomerkkiä!!! Anni Kytömäki, kiitos kun kirjoitin tämän kirjan, kun annoit tämän kirjan kertoa tarinansa! Takakannessa sanotaan: "Kultarinta hehkuu sammalten tuhansia värejä, vaeltaa korpien uumeniin ja kapuaa karhunkallopetäjään. Levollinen ja inhimillisyydessään ajaton esikoisromaani rakentuu taiten viritetyistä kohtauksista ja käänteistä, joita synnyttää arvaamaton ja oikullinen elämä itse." Joskus takakansista onnistutaan tekemään aivan kauheita, mutta nuo lauseet kertovat kaiken tästä kirjasta. Siis mä olen täällä melkein itkemispisteessä kun tää kirja oli vaan niin kaunis !!

Ja mikä sitten loppujen lopuksi oli totta ja mikä kuvitelmaa, kuumehouretta ja kansantarua, miten kaikki loppujen lopuksi päättyi? Ehkä mikään ei päättynyt ollenkaan, ehkä Malla opetti eteenpäin lapsilleen, että metsään tarvitsee vain saappaat, sitten on vapaa kulkemaan miten tahtoo, kuunnella metsää.

Teos: Kultarinta

Tekijä: Anni Kytömäki

Gummerus, 2014

Sivuja: 644

Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja jonka nimessä on väri (jos kulta lasketaan väriksi?)

Kirjankansibingo: luonto