 |
| Stockholm i mitt hjärta |
Maanantaina lähdettiin perheen kanssa Viking Linellä Tukholmaan. Koska reissu oli kiva ja me tehtiin paljon juttuja, jotka on mielenkiintoisia mutta liian pitkiä twiittiin, päätin rasittaa teitä, rakkaat blogini lukijat, pienellä fiilispohjaisella matkakertomuksella, joka sisältää joitain vinkkejä Tukholmassa matkailevalle ja ihan vaan mietintöjä elämästä ylipäätään.
Monien (hyvin, hyvin monien) Tukholmanreissut rajoittuvat siihen
yhteen puolikkaaseen päivään, joka vietetään shoppaillen laivamatkojen välissä. Me ollaan monena vuotena oltu Tukholmassa yötä, koska se on kuitenkin monipuolinen kaupunki, josta löytyy tosi paljon tehtävää ja katseltavaa enemmänkin kuin yhdeksi päiväksi. Tällä kertaa oltiin perillä kaksi yötä (plus laivayöt eli reissussa neljä).
 |
| Tukholmalainen söpö kuja ja mä |
Tiistain ohjelmanumero oli Djurgården. Liljevalchin museossa oli Hertha Hillfonin hieno veistosnäyttely. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki Astrid Lindgren -patsas, joka oli jo muutenkin hieno, mutta sillä oli kirja sylissä ja siinä oikeasti luki jotain. "Å Nangilima! Ja, Jonatan, ja, jag ser ljuset!" eli
Veljeni, Leijonamielen viimeiset sanat. Kun luin toukokuussa kirjan, itkin näiden sanojen kohdalla hyvin valtoimenaan. Sekä minä että äiti nieleskelimme kyyneleitä keskellä museota. Oli todella lähellä etten alkanut itkeä ääneen.
 |
| Astrid, oli näin lähellä etten itkenyt. |
 |
| Jonkun jalka jäi oven väliin |
Beckholmen, pikkuinen saari Djurgårdenin vieressä, oli hyvin viehättävä. Sinne pääsi ylisöpöä siltaa pitkin ja koko saari oli täynnä päivänkakkaroita. Kerättiin siskon kanssa muutama.
 |
| Kävelen sillalla |
 |
| Näitä kukkia oli ihan hullusti |
Päivän se virallinen ohjelma oli oikeasti Allsång på Skansen. Joo, juuri se, missä Tomas Ledin laulaa Sommaren är kort ja ilouset ruotsalaiset laulavat mukana ja koko hoito kuvataan telkkariin ja ainakin täällä meillä niitä on myös katsottu telkkarista. Tiistaiksi oli luvattu sadetta, ja vaikka hetkittäin taivas olikin harmaissa pilvissä, satoi ehkä yhteensä kymmenen pientä pisaraa, emme siis kastuneet. (Kaikki siellä Ruotsissa on paremmin, ei edes sada vaikka niin olisi luvattu.) Ja mikä sattuma, meillä tosiaan oli Tomas Ledin (joka ei kyllä laulanut Sommaren är kortia vaikka me sitä siskon kanssa kovasti toivottiinkin) ja Måns, se joka voitti Euroviisut! Mikä tuuri! Tomas ja euroviisuvoittaja! Oli siellä kans Sabina Ddumba joka lauloi kauniisti ja Norlie & KKV jotka veti supercoolia ruotsiräp/poppia. Ajateltiin äidin ja siskon kanssa että ne oli Robin ja Isac Elliot isoina ja ruotsalaistuneina. Ainakin yleisön reaktio oli sama kuin näillä suomipojilla on,
joka ikinen teini Skansenin alueella osasi sanat ulkoa ja kiljunta oli melkein yhtä kovaa kuin Månsille. Yhdellä teiniporukalla oli patonki, jonka toiselle puolelle oli kirjoitettu mustalla tussilla 'Mums-Måns' ja toiselle 'Ledin e fin'. Naurahdin. Meidän takana yleisössä seisoi tyttöporukka, ja yksi tytöistä sanoi mulle että mulla on hämähäkki hiuksissa ja otti sen jopa pois, vaikken puhunutkaan ruotsia. Se on kattokaas tuota iloista ruotsalaisuutta. Olihan siellä Allsångissa ihan hauskaa, mutta en joka kesä menisi. Sieluenergiani eivät ehkä ole tarpeeksi ruotsalaisia. Käykää ihmeessä tsekkaamassa jos ruotsalaiset artistit ja iloinen yhteislaulu kiinnostaa, oli oikeesti ihan kivaa.
 |
| We are the heroes of our timeeeeeee |
 |
| Pari Peppi Pitkätossua |
 |
| Tomas hyppää |
 |
| Tomas laulaa |
 |
| Nää oli kaikkien ruotsalaisteinien mielestä tosi cool |
Keskiviikkona käytiin kaupungintalolla. Se on ehdoton suositus, jos liikutte Tukholmassa ja olette kyllästyneet shoppailuun, kaupungintalo oli oikeasti tosu hieno. Ja ihan jättimäinen. Olin luullut sitä ulkoapäin kirkoksi, hups. Opastettu englanninkielinen kierros oli tosi mielenkiintoinen, kerrottiin niin talossa järjestettävistä Nobel-juhlista ja politiikasta kuin talon rakennus- ja suunnitteluprosessistakin.
 |
| Tää mosaiikkinainen on kaupungintalolla, oikeeta kultaa ja kuvastaa Tukholmaa. |
Sitten vajosin shoppailun suohon. Keskiviikkona koluttiin Drottningsgatanin JÄTTIMÄINEN vintage-liike Beyond Retro ja siskoni suosikkikauppa, niin ikään vintage-liike Fröken Söt. Sain yliannostuksen 50-luvun mekoista. Onhan vintage-vaatteet hienoja, mutta mä en osaa shoppailla tuollaisessa kirpputorimaisessa ympäristössä. Ja se Beyond Retro oli oikeasti valtava, pienen yläkerran jälkeen menin portaisiin ja odotin samankokoista alakertaa, ja niin se olikin, kunnes huomasin, että huoneesta oli oviaukko seuraavaan ja sitä seuraava huone olikin jo melkein hallimainen tila. Että näin.
Torstaina ennen laivan lähtöä ehdittiin vielä tsekata Götgatanin kaupat. American Apparel oli kivempi paikka kuin odotin, vaikka vaatteet ovatkin tajuttoman kalliita, mutta ne on tehty ihan Ameriikassa asti eikä jossain Intian halvalla työvoimalla. Ostin tuubitobin (-60% alennuksella). H&M on aina H&M, löysin kivan hameen. Monki on taivas, löysin kaksi paitaa ja villapaidan (kaikki alennuksessa). Nyt tästä tuli joku ostoskertomus. En jatka tällä linjalla.
Tunsin itseni hyvin moneen otteeseen hyvin kielitaidottomaksi. Tiesin, että en osaa puhua kauheasti ruotsia, etenkään kun sitä pitäisi oikeasti puhua ja aivot menevät lukkoon ja kieli solmuun. Oli monta kertaa myös sellainen fiilis, etten osaa yhtään englantia. Kysyin respasta hotellin wifin salasanaa todella epämääräisellä ruotsin ja englannin sekoituksella. Meidän huoneesta puuttui yksi pussilakana, ja menin äidin kanssa pyytämään sellaista. "Can we have an extra påslakan?" Respaneiti hymähteli.
 |
| Gröna Lund on nätti illalla |
 |
| Täysikuu ja Ahvenanmaa paluulaivalta |
Toivottavasti saitte nyt tarpeeksenne minusta ja tukholmanreissustani. Tai oikeastaan, toivottavasti saitte tarpeeksenne tukholmanreissustani mutta ette minusta, sillä mulla on rästissä joku miljoona bloggausta jotka kuitenkin tahdon kirjoittaa. Hej på dig, näämme uudelleen!
(Kuvat 2, 3, 5, 6, 7, 10, 11 ja 12 eli ne hienoimmat on ottanut siskoni, loput minä)
