Maailman kauneus sekoittaa mun pään

Kesä on täällä taas

Istutaan hiljaa missä raiteet risteytyy

On tuulensuoja, valkea taivas

Sanoja käännellään

Kuin muovailuvahaa, ajatellaan

Näkevämme samat kasvot

Lumimiehen

Sopivasti muistetaan

Vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan

Sun päässä ikuiset lapset

Tahtoo juosta niin kauas kuin jaksaa

Muistat taistella painovoimaa vasten kynsin ja hampain

Kun rakennelma on valmis voit taas purkaa ja rikkoa kaiken

Aamu piirtää sun ääriviivat pystyyn jääneisiin seiniin

Tytöt lakkaa varpaitaan

Ja pojat lakkaamatta tuijottaa

Yksi tahtoo toista

Toinen kolmatta

Ja kolmas olla vaan

Hengittäkää syvään nyt

On rakkautta ilmassa

Nyt saa avata silmät

Ollaan melkein perillä

Lupasitko liikaa kun sanoit aina

Muistitko äkkiä miltä asemalaituri tuoksuu

Reput täynnä vaihtopaitoja, painaa

Telineillä lapset sotii painovoimaa vastaan

Kohositko lapsena ilmaan aina

Sun paperisiivet on tallella

Tiedän kerran tuut mua vastaan

Tiedän kerran ohitin et mieli maassa jo

Voi silloin kääntyä tai jatkaa

Voin sun perään huutaa niin et liikenne pysähtyy

Sun hymykuoppiesi kauneus sekoittaa mun pään

Vaihtaisin kirjavuoret yhteen suudelmaan

Sun sinisilmiesi kauneus sekoittaa mun pään

Mul on viikonloput aikaa odottaa

-Olavi Uusivirta, albumilta Ikuiset lapset

Olavi Uusivirran biisien sanotukset on nykyään mun pääasiallinen ravinto. Tällä mä elän. Tällä mä pysyn hengissä. Näiden kaikkien biisien kauneus sekoittaa mun pään.