Blogistanian kesälukumaraton V

No niin, minäkin pääsen vihdoin aloittamaan maratoonauksen! Saa nähdä miten käy, ensimmäistä maratonia viedään, en ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Lukumaraton alkaa minun osaltani mahtavasti än yy tee nyt, eli 19.34!

21.49
Lukemisfiilis tuli, mutta en ole vielä päässyt oikein siihen flow-tilaan, sivuja on kahdessa tunnissa kertynyt aika vähän. Kännykkää täytyy tarkistaa aina välillä ja jonkun verran lukeminen taakkuaa. Aloitin jo valmiiksi kesken olevalla Anni Kytömäen Kultarinnalla, ja tämä on kyllä tosi hyvä.
Luettu: 50 sivua

23.12
Nyt nukkumaan, en enää jaksa keskittyä kirjaan. Huomenna jatkuu!
Luettu: 94 sivua

8.32
Hyvin epä-maratonmaiset yhdeksän tunnin yöunet takana. Hullua katsoa joidenkin jo lopettaneiden sivumääriä, en tule todellakaan yltämään mihinkään. Jatkuu!

9.45
Kultarinta jatkui kera aamupalan, ja lukeeminen alkaa jo sujua. Tahti alkaa olla nopeampi kuin illalla. Vois ehkä ihan vaihtelun vuoksi vaihtaa kirjaa.
Luettu: 150 sivua

11.40
Vaihtelu virkistää, aloin lukea Jenna Kostetin Lautturia. Flow tuli, vaikka kirja vähän ärsyttää niin olen saanut luettua oikein mukavasti. Aamulla ehdin jo vähän stressata tätä koko hommaa, mutta nyt musta tuntuu, että täähän on aika kivaa. Tajusin, että molemmat kirjat, joita olen maratonin aikana lukenut, ovat voittaneet tänä vuonna Blogistanian kirjapalkinnon. Ei ollut suunniteltu juttu.
Luettu: 245 sivua

14.09
Lautturi luettu loppuun, eka kokonainen kirja maratonin aikana, eka loppuun luettu kirja sen aikana! Jes! Nyt takaisin Kultarinnan kimppuun.
Luettu: 349 sivua

16.36
Kolme tuntia jäljellä. Eilen tuntui, että tästä tulee elämäni pisin vuorokausi, mutta nyt se kyllä lukeutuu lyhyimpiin. Siis enää kolme tuntia jäljellä?! Tavoitteeni tällä hetkellä on saada kasaan 500 sivua, 90 pitäisi siis kolmessa tunnissa lukea. Pystyn siihen. Tuli äsken jo vähän panikoitua, mut tajusin, että ei se mitään jos en saa sitä 500 sivua, yritetään vaan, ja katsotaan miten käy. Hyvillä mielin viimeiset kolme tuntia, maraton siirtyi noin tunti sitten takapihalle ja nyt istun täällä shortsit jalassa, se on tiiättekö kesä!
Luettu: 410 sivua

17.40
Siirryin takaisin sisätiloihin, tuli vähän viileä istua tuolla ulkona. Siirryin Jessiva Schiefauerin kirjaan Pojat, ja sen kanssa saan aivan varmasti tavoitteen täyteen, nopealukuisempaa kuin Kultarinta. Kaksi tuntia vielä, 500 sivua tulee takuulla täyteen, nyt luetaan ja nautitaan siitä! Tää maraton-asiajuttu on kauheen kiva, jee!
Luettu: 462 sivua

18.50
Luin Pojat loppuun. Se 500 sivua täynnä. Ja ymmärsin ihan oikeasti, että IHAN SAMA vaikkei olisi tullutkaan, rupean vaan aina panikoimaan tälläisissä tilanteissa. Olin aloittanut Pojat jo aiemmin, ja luin sen nyt about puolivälistä loppuun. Vielä 40 minuuttia, nyt nautin taas Kultarinnasta.
Luettu: 524 sivua

19.34
OHI ON! Viimeinen tunti mentiin Kultarinnalla. Vuorokausi meni todella nopeasti. Kerkesin stressaamaan ja panikoimaan, mutta lopulta pystyin vain nauttimaan lukemisesta. Kokemus oli todella hyvä, nyt lopussa ja monessa muussakin kohtaa oli todella hyvä fiilis koko hommasta. Osallistun ehdottomasti uudestaan maratoniin, oli mahtava ja uusi kokemus. Sivumäärä ei ole pilviähipova, mutta sain kasaan maratonin keskivaiheilla asettamani tavoitteen ja menin siitä ylikin. En vertaa tulostani muihin (enää), sivumäärä riippuu niin paljon lukijasta ja kirjasta, ja mitä välilä sillä on kun saa nauttia kirjasta! :D Mulla oli kivaa.


Blogistanian kesälukumaraton V:n aikana luettu: 553 sivua

Ellen lukee muuttui, minä en

Öö tota joo. Oon jo jonkun aikaa suunnitellut vaihtavani blogini nimen. Se on nyt vuoden ollut Ellen lukee, ja alkoi vähän nyppimään.

Ellen lukee. Kuinka tylsä. Ja mähän sitä paitsi teen (bloginkin puolella) ihan sikana muutakin kuin luen. Fiilispostausten ja muiden sellaisten härpäkkeiden määrä vain kasvaa.

Joten päätin muuttua. En tiedä, onko tämä paras hetki muuttumiselle, kun monet bloggaajat maratoonaavat (mäkin luultavasti huomenna!) ja jotenkin ainakin itse koen, että blogeissa on nyt juuri todella aktiivista touhua. Olisi voinut ehkä muuttaa sitä blogin nimeä johonkin suvantoaikaan. Oon jo pitkään punninnut joitain vaihtoehtoja, mutta ne eivät kai ole olleet niitä oikeita, ei niissä ollut sitä fiilistä. Musta tuntuu että tässä on nyt se fiilis, se tuntu, se ellen. Se sitä paisti viittaa nyt sekä lukemiseen että kirjoittamiseen.

Vaikka mieli ehkä vähän tekisikin, en muuta blogin osoitetta. On hirveen hienoa, jos blogin nimi ja osoite ovat samat, miellyttää esteettistä silmääni (jos sellaista edes on), mutta ei nyt. Jos menisin osoitettakin muuttamaan, niin häslinkiä syntyisi liikaa.

Olen kuitenkin edelleen se sama tyyppi. Ellen, päivää, en ole muuttunut vaikka blogini nimi muuttuikin, istu alas vain. Sisältö on sama vaikka ulkokuori onkin eri. (Eikä edes ole, ulkoasu pysyy samana, se on kiva.)

Niin, sen uuden nimen hoksaatte varmaan katsoa tosta ylhäältä, se lukee siellä kaikkein ylimpänä suurin vihrein kirjaimin :D

Älkää jooko hämääntykö liikaa ihmiset, olen edelleen Ellen lukee, tuli nyt vaan sellanen olo että tää on kiva nimi ja se varmaan pysyy ainakin sen seuraavan vuoden. Toivottavasti enemmänkin. Hyvää maratoonailua teille jotka sitä jo teette, liityn luultavasti huomenna mukaan.

Yksvee

Tänään, sunnuntaina 21. kesäkuuta 2015, tulee tasan vuosi siitä kun kirjoitin tämän. Ensimmäisen postaukseni tähän blogiin. Aiheena lukemani Victor Hugon Kurjat. Lähdin sitten tuollaista teosta arvostelemaan heti alkuun. Kirja oli hieno, voisinkin lukea sen jossain vaiheessa uudestaan.

Tänään minulla on siis ollut kirjablogi vuoden. Tosi outoa. Toisaalta muistan selkeästi sen hetken kun painoin ekaa kertaa julkaise-nappia. Toisaalta minusta tuntuu, kuin olisin aina ollut kirjabloggaaja. Sillä se minusta on oikeasti tullut, kirjabloggaaja. Vaikka välillä fiilikset olisivatkin maassa, vaikka välillä ei millään huvittaisi lukea tai ainakaan kirjoittaa sanaakaan lukemastaan, se on oikeasti asia josta tykkään, asia jota rakastan tehdä. Vaikka välillä tuntuukin, että inspistä on vain epämääräisiin ja heittelehtiviin fiilispostauksiin (joita niitäkin on kyllä kivaa kirjoittaa), niin sillä, että kirjoitan siitä mitä olen lukenut, on suuri osa sydäntäni. Tähän blogiin on vuodatettu niin itkuja, nauruja kuin onnen hymyjäkin. Ja ne on otettu vastaan. Kiitos siitä.

Vuodessa blogini on kasvanut ja kehittynyt, lukumakuni on kasvanut ja kehittynyt, kirjoittamiseni on kasvanut ja kehittynyt, minä olen kasvanut ja kehittynyt. Olen ruvennut määrätietoisemmin lukemaan englanniksi. Olen astunut ulos omalta mukavuusalueeltani useasti. Varmaan tärkeimpiä asioita on, että olen tajunnut runotyttöyteni, koska runoista on tullut minulle päätähuimaavan tärkeä asia. Mutta jopa niitä runojakin tärkeämpi asia on se, että bloggaamisen kautta olen löytänyt paljon uutta itsevarmuutta. Siihen ovat auttaneet monet muutkin tekijät, mutta blogin kirjoittaminen on aivan takuulla ollut yksi niistä.

Vaikka mieli tekisikin, en nyt ala toistamaan niitä samoja kiitoksia mitkä on lausuttu satoja kertoja. Tiedätte, rakkaat lukijani, kuinka upeaa on, kun luette, kommentoitte, annatte palautetta, kehutte. Olen vuodessa ehtinyt käydä uskomattoman monta mielenkiintoista keskustelua mahtavien tyyppien kanssa.

Plus että ajoitus 10/10, tämä on mun blogiteksti nro. 100.

Kiitos tästä vuodesta, toivottavasti kiitän täällä kuluneesta vuodesta vielä monien vuosienkin päästä.

Kaunista juhannusta (joka kyllä vähän niinkuin meni jo), kesän valoa, vaikka sataakin niin nauttikaa siitä, tanssikaa siinä. 

Suurella määrällä rakkautta,

Ellen, yksvee kirjabloggaaja♥

J. R. R. Tolkien: Hobitti

Neljäsosa kesälistan kohdasta 'korjaa aukko yleissivistyksessä' tehty!

Hobitti eli Sinne ja takaisin kertoo kääpiöjoukon ja hobitti Bilbo Reppulin matkasta valloittamaan kääpiöiden aarre takaisin lohikäärme Smaugilta. Lohikäärme on hyvin vaarallinen, ja jo matkaan sen luo Yksinäiselle Vuorelle kuuluu paljon vaaroja. Kolmetoista kääpiötä ja Bilbo kohtaavat matkallaan niin peikkoja, hiisiä, haltioita kuin jättiläishämähäkkejäkin.

Onhan tämä klassikkoteos, ja hieno sellainen. Hobitti on fantasiakirja, mutta ei sellainen yli menevä fantasiakirja, jos tiedätte mitä tarkoitan. Miekat ja kilvet ja taistelut löytyy, mutta niitä ei ole koko aikaa. Hahmokaarti on hieno, vaikka Bilbo välillä kaikkitietävällä asenteellaan ärsyttääkin, mutta se on vain Bilbon luonne, siitä emme syytä Tolkienia.

Tekstiin on upotettu hyvin paljon lauluja, niin haltioiden kuin kääpiöidenkin. Ne rytmittivät tekstiä mukavasti, ja vaikkeivät ne vie tarinaa eteenpäin tms, ne ovat kivoja olemassa. Tolkien myös puhuttelee lukijaa suoraan useasti, mikä on minusta hauska tapa. Minulle siitä tulee sellainen olo, kuin kirja olisi kirjoitettu juuri minua varten.

Sellaiset lausahdukset kuin "hän oli kelpo pikku otus" ja "sinä olet kyllä mainio henkilö, herra Reppuli, ja minä pidän sinusta kovasti, mutta sinä olet kumminkin aika pieni otus tässä avarassa maailmassa" sulattivat sydämeni täysin. Mainio henkilö! <3

Kuten tuosta ylhäällä olevasta kuvasta näätte, tässä minun kopiossani (tai siis ystäväni Marian kopiossa, kiitos Mapa lainasta) on Tove Janssonin kuvitus! Aivan upeaa! Yleensä kuvaan kirjan kannen, mutta tästä puuttuvat paperikannet ja kannessa on vain tuollainen pieni kuva, josta tulee Tolkienin nimikirjaimet, joten saatte nauttia Toven kuvituksesta.

Jäi vähän tyngäksi tämä teksti, mutta olkoon. Halusin nyt sanoa sen vähän mitä minulla on tästä sanottavaa.

Teos: Hobitti eli Sinne ja takaisin
Tekijä: J. R. R. Tolkien
Alkuperäisteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)
Suomentanut Kersti Juva
WSOY 1985
Sivuja: 331
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään

Kirjankansibingo: piirroskuva

Olen laiska

Olen laiska kirjabloggaaja. Tähän mun elämä kuluu: juon teetä Spotifyn huutaessa. Se kirja on siinä, mutta en mä sitä avaa. Tai välillä avaan joo, mutta suurimmat energiat menee siihen Spotifyyn.

Tänään laitoin oikeasti ekaa kertaa shortsit jalkaan ja ai että, kesätuli! Plus Helsinki-päivän konsertti ja kävin katsomassa Haloo Helsingin ja nautin niin paljon, kfjfjfkekjdjfkfkf!!! Sydänsydänsydän, noiden ihmisten musiikki pitää mut elossa. Näillä tänpäiväsillä energioilla mennään sinne lokakuun Hartwall-areena-keikkaan asti. Lovetus.

Ei mulla oikeastaan muuta ollut. Tämä on tosi turhaa, kun kirjoittelen tänne vain tälläisiä tosi tyhjänpäiväisiä asioita. Mut ei ole inspistä mihinkään muuhun. 

Päätin antaa itselleni luvan olla laiska. Tehdä mitä huvittaa. Jos ei huvita lukea niin en kans varmana lue. Että ei kannata mitään kirjabloggauksia odottaa koska en jaksa. Huvittaa kuunnella Spotifysta Olavi Uusivirtaa ja Haloo Helsinkiä. Ja tämä tyttöpä kuuntelee.

Maailman kauneus sekoittaa mun pään

Kesä on täällä taas

Istutaan hiljaa missä raiteet risteytyy

On tuulensuoja, valkea taivas

Sanoja käännellään

Kuin muovailuvahaa, ajatellaan

Näkevämme samat kasvot

Lumimiehen

Sopivasti muistetaan

Vain puolikas totuus siitä kuinka vapaita ollaankaan

Sun päässä ikuiset lapset

Tahtoo juosta niin kauas kuin jaksaa

Muistat taistella painovoimaa vasten kynsin ja hampain

Kun rakennelma on valmis voit taas purkaa ja rikkoa kaiken

Aamu piirtää sun ääriviivat pystyyn jääneisiin seiniin

Tytöt lakkaa varpaitaan

Ja pojat lakkaamatta tuijottaa

Yksi tahtoo toista

Toinen kolmatta

Ja kolmas olla vaan

Hengittäkää syvään nyt

On rakkautta ilmassa

Nyt saa avata silmät

Ollaan melkein perillä

Lupasitko liikaa kun sanoit aina

Muistitko äkkiä miltä asemalaituri tuoksuu

Reput täynnä vaihtopaitoja, painaa

Telineillä lapset sotii painovoimaa vastaan

Kohositko lapsena ilmaan aina

Sun paperisiivet on tallella

Tiedän kerran tuut mua vastaan

Tiedän kerran ohitin et mieli maassa jo

Voi silloin kääntyä tai jatkaa

Voin sun perään huutaa niin et liikenne pysähtyy

Sun hymykuoppiesi kauneus sekoittaa mun pään

Vaihtaisin kirjavuoret yhteen suudelmaan

Sun sinisilmiesi kauneus sekoittaa mun pään

Mul on viikonloput aikaa odottaa

-Olavi Uusivirta, albumilta Ikuiset lapset

Olavi Uusivirran biisien sanotukset on nykyään mun pääasiallinen ravinto. Tällä mä elän. Tällä mä pysyn hengissä. Näiden kaikkien biisien kauneus sekoittaa mun pään. 

Uma Karma: Kaiken se kestää

Kävin eilen kirjastossa ja juttelin tet-harjoittelusta tuttujen kirjastonhoitajien kanssa. Minulle sitten suositeltiinkin jotain kesälukemista. "Tässolis tällanen homokirja, sellanen urheilijapoika on kaapissa ja ihastuu sellaseen skeittaripoikaan ja sit sitä toista ahdistaa ku se toinen on siellä kaapissa. No nyt mä varmaan pilasin koko jutun, koko kirja yhessä lauseessa." Naurettiin kuinka kevyttä kesälukemista, tällasta olis varmaan kiva lukea jossain rannalla, kun ahdistuneisuus mainitaan heti. Ja kirjan kansi tekee muuten paljon, kiinnostuin tästä paljon enemmän kuin olisin kiinnostunut ilman tätä minun mielestäni ihan sika hienoa kantta. Ja vielä kirjailijan itsensä tekemä.

Skeittaripoika Tuukka alkaa tuijotella koripalloilijaa ja urheiluluokkalaista Luukasta lukion käytävillä. Luukaksen bileissä selviää, että tuijottelu on ollut molemminpuolista, pojat ovat ihastuneita toisiinsa. Suhdetta pidetään salassa ahdasmielisen kaveriporukan ja etenkin Luukaksen konservatiivisen perheen takia. Luukaksen harrastukset ja tulevaisuus ovat täysin hänen isänsä suunnittelemia ja äiti vahtii pojan diabetestä pakkomielteisesti. Pojat ovat muutenkin aivan eri maailmoista, tapaturma-alttilla skeittari-Tuukalla on muutamia kavereita, kun taas Luukas on koulun suosituimpia ja treenatuimpia. Ihastus kasvaa rakkaudeksi ja kestää tai ainakin yrittää kestää vaikeuksienkin läpi.

Kaiken se kestää on oikein hyvä kirja. Tuukan ja Luukaksen tunteita ja suhdetta kuvataan hyvin kauniisti, mutta kuitenkin rosoisesti, sitä ahdistusta pois jättämättä. Poikien oman identiteetin hakeminen, tietämättömyys, syvä välittäminen toisesta, epätoivo, viha, se oli kaikki niin todellista. Välillä kirjassa sorrutaan selittelevään tyyliin ja jotkut anteeksiannot tuntuvat vähän liian prinsessasatumaisilta, mutta en tarttunut epäkohtiin, vaan annoin tarinan viedä. Uppoan kirjoihin hyvin harvoin niin paljon, että koko muu maailma unohtuisi, mutta tämän kanssa kävi oikeasti niin. Kirjassa oli lumisateinen kohtaus koulun pihalla, ja kun katsahdin ylös paperista, yllätyin todella, kun ikkunan takana näkyi viheriöivä koivu lumipyryn sijaan.

Lue ehdottomasti Kaiken se kestää, jos kaipaat rakkaustarinaa, joka on vähän erilainen, hyvin todellinen eikä tihku lainkaan siirappia. Yllätyin todella, pidin oikeasti hyvin paljon.

Teos: Kaiken se kestää
Tekijä: Uma Karma
Books on Demand, 2008
Sivuja: 312
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä

Kirjankansibingo: kasvokuva

Huulipunahymy

Kun sieluni tajusi kesän

todella tulleen,

se punasi huulensa (♥),

lähti tanssimaan

ja kirjoitti voimakkaat lyricsit

ihan vain sen vuoksi,

että tiesi osaavansa

Tajusin ehkä oikeasti, että kesä tuli. Eilen laiskottelin, luin melkein 200 sivua ja kävin kirjastossa. Oli kivaa. Rakastan huulipunaa ihan liikaa. Hymyilyttää, tajusin osaavani.