Spoilailen taas pahasti, pahoitteluni, mutta jos tahdot välttyä spoilaantumiselta, en suosittele tätä tekstiä.
Harry Potter -sarjan viimeiset kirjat ovat olleet minulle aina ne epämieluisimmat. Etenkin seiska, kun ihania tyyppejä kuolee niin paljon, ja vitonen, joka tuntui aina junnaavan kauheasti paikallaan. Luin juuri viimeisen Potterin loppuun ja taisipa käydä niin, että asetelma kääntyi päälaelleen. Ainakin melkein. Sillä nyt näyttää pahasti siltä, että Kuoleman varjeluksista tuli juuri lempparini sarjassa.
On ollut ehkä vähän liiankin Potter-painotteinen pääsiäsloman alku. Kirjoja olen vain ahminut, ja niitä leffojakin on tullut telkkarista, vietin niin eilisen kuin sitä edellisenkin päivän illan katsomalla Pottereita. Ehkä tänäänkin. Torstai-iltana, kun olin lukenut kutosen loppuun, mieleeni tuli, että nyt tahdon lukea Eoin Colferin Siipimiehen uudestaan. No, kirjasto oli perjantain kiinni, niin oli pakko ruveta lukemaan sitä vikaa Potteria.
Niin kuin jo sanoin, Feeniksin kilta on aina tuntunut minusta vain junnaavan paikallaan eikä menevän mihinkään. Tällä kerralla se ei tuntunut siltä niin pahasti, mutta ei Feeniksin kilta kuitenkaan ole sarjan suosikkejani vieläkään. Itkin Siriuksen kuolemalle vähemmän kuin odotin. En oikeastaan yhtään. Yllätyin paljon, kun kuitenkin Cedricille vollotin aivan kauheasti, ja Sirius on varmaan tuhat kertaa rakkaampi hahmo kuin Cedric.
Puoliverisessä prinssissä tunnetusti romansseja rakastava sydämeni sai pamppailla sydämensä kyllyydestä (jos sydämillä on sydän siihen tarkoitukseen...?), koska Harry ja Ginny nyt vaan, niin. Ihanaa. Kun Dumbledore meni, kyynelkanavat aukesivat, voi Dumbledore, rakas Dumbledore minkä teit.
Kun olen viimeksi lukenut Pottereita, olen jättänyt Kuoleman varjelukset tahallisesti lukematta. Koska Dobby. Koska Fred. Koska Lupin. Ja Tonks. Ja Villisilmä. Ja kaikki. Kun viime joulukuussa aloitin tämän Potter-projektin, päätin vakaasti, että tällä kertaa luen sen. Erittäin hyvä päätös. Viimeinen Harry Potter on loistava. Päällekkäiset ja kiemuraiset salaisuudet avautuvat pikku hiljaa, paljastaen niin Voldemortin, Dumbledoren kuin Kalkaroksenkin menneisyyden. Kirja sisältää niin erilaisia mutta kuitenkin selvällä Rowlingin tyylillä kirjoitettuja kohtia. Taistelut, kuolemat, onnellisuuden hetket, jutut, joille on pakko nauraa, ja ne utuiset mitä-ihmettä-oikein-tapahtuu -kohdat. " Totta kai tämä tapahtuu sinun päässäsi, Harry, mutta minkä kumman takia se silloin olisi epätodellista?" Millekään ei ole järkevää selitystä, mutta silti kaikki loksahtaa selkeästi paikoilleen.
Tähän väliin vielä pieni oodi Jaana Kapari-Jatalle, joka on suomentanut Potterit. Aivan huippua. Niitä leffoja katsellessa tajusin taas uudestaan, kuinka mahtavan työn Kapari-Jatta on tehnyt. Kun kuuntelee kaikkia niitä nimiä ja loitsuja ja keksittyjä sanoja (vielä brittiaksentilla ah), ymmärtää sen, kuinka iso homma näiden suomentamisessa on ollut ja kuinka upeasti se on tehty.
Luin Kuoleman varjelukset loppuun noin puolitoista tuntia sitten, ja huokailen edelleen niitä pitkiä huokauksia, jotka estävät itkuun purskahtamisen. En oikein osaa kuvailla tätä tunnetta, minulla on vain sellainen olo, että voisin käpertyä johonkin nurkkaa vuodattamaan vielä lisää kyyneleitä Fredille ja Dobbylle ja Lupinille ja Kalkarokselle ja Siriukselle ja Dumbledorelle ja sille, että kaikki päättyi lopulta hyvin.
Teokset: Harry Potter ja Feeniksin kilta, Harry Potter ja puoliverinen prinssi, Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Tekijä: J. K. Rowling
Alkuperäisteokset: Harry Potter and the Order of the Phoenix (2003), Harry Potter and the Half-Blood Prince (2005), Harry Potter and the Deathly Hallows (2007)
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Tammi 2004, 2008, 2008
Sivuja: 1050, 698, 828
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jossa on yli 500 sivua, kirja, josta on tehty elokuva, kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
Minunkin pitäisi lukea kuutonen uudestaan, en muista siitä paljoa ja ne romanssit <3 Seiskaa en ole itse asiassa koskaan lukenut kronologisesti vaan hypellen, joten ehkä sekin pitäisi... Juoni on kyllä upea.
VastaaPoistaLue, lue, lue!♥
PoistaKuoleman varjeluksissa itkukohtauksista itkukohtauksin on Severuksen muistot. Voi Lily. Katsoin vikan leffan pari päivää sitten ja voi että itkin. "AFTER ALL THIS TIME?" "ALWAYS."
VastaaPoistaJuuri nuo. Juuri nuo. Voi Severus, voi Lily, voi Dumbledore. "Kaiken tämän jälkeen?" "Aina."
PoistaTuo on kyllä hieno kohta <3 Tulee sääli Severusta!
PoistaPotterit ovat kyllä niin huippuja. Minä olen aina tykännyt sarjan loppupäästä enemmän, ja Feeniksin kilta on kyllä yksi suosikeistani, koska siinä alkaa tosissaan tulla tummempaa sävyä kehiin ja politiikkaa ja kaikenlaista.
VastaaPoistaVoi minkä teit, nyt tekee itsekin mieli lukea nämä kaikki alusta jälleen kerran!
Minä olin ehkä ennen liian nuori tajuamaan kaikki nämä hienoudet seikkailujen rinnalla. Ehkä olen nyt kasvanut tajuamaan Kuoleman varjelustenkin kauneuden niiden kuolemisten keskellä. Heh, Potter-kärpänen puraisee :D
PoistaIkä varmaan vaikuttaa lukukokemukseen, tai siis tietenkin sen vaikuttaa. Minä olen lukenut kaikki Potterit vasta aikuisena, mikä on varmaan myös vähän "pilannut" lukukokemusta. Tai siis nuorempana sitä on avoimempi ja muutenkin otollisempi kaikenlaiselle. ;)
PoistaMinä taas olen kokenut Potterit alunperin ääneenluettuina, josta voi varmasti löytää niin hyviä kuin huonojakin puolia kokemukseen. Silloin keskityin varmasti enemmän tarinaan ja seikkailuihin, ja vasta teinimpänä ruvennut tajuamaan niistä muitakin puolia kuin seikkailullisen.
PoistaAh, Kuoleman varjelukset. Itkettävä, kaunis. Lemppari. Rakkaus.
VastaaPoistaLuen tällä hetkellä ekaa Potteria in English. Se on jännittävää :)
Todella kuvaavia adjektiiveja. Voisin itsekin lukea joskus näitä englanniksi, voisi olla kiinnostavaa.
PoistaPitäisi kyllä joskus lukea koko sarja alusta. Feeniksin kilta on muuten minun suosikkini, vaikka tai ehkä juuri junnavuutensa vuoksi. :)
VastaaPoistaNiin jännä miten kaikilla on se oma suosikki näistäkin, eikä joku yksi ole aivan selkeästi yli muiden!
PoistaJännä, miten pidit tätä parhaimpana, mutta siksipä juuri mielenkiintoista lukea tunnelmiasi kirjasta. Itse luin tämän vikan ensimmäistä kertaa viime syksynä (nuorempana luin kaikki paitsi kahta vikaa, koska niiden ilmestyessä oma Potter-hypetykseni oli jo laantunut ja ne vain jäivät lukematta) ja minua harmittaa, että kirja jäi kiireiden keskellä bloggaamatta. Mulla olisi ollut nimittäin niin paljon sanottavaa tästä kirjasta ja siitä, miten huono se oli. Siis mun mielestä ehdottomasti sarjan heikoin lenkki. (Okei, no eihän Potter-kirja oikeasti voi olla HUONO, mutta siis Potteriksi se oli huono!)
VastaaPoistaMua häiritsi ensinnäkin se, että kirja ei keskittynytkään Tylypahkaan ja sen lukuvuoden kuvaamiseen, vaan nyt Harry kumppaneineen keskittyy tähdellisempään tekemiseen ja seikkailee siellä täällä pelastamassa maailmaa. Jotenkin Potter-kirjoissa se Tylypahkan lukuvuosi ja sen kulun kuvaaminen on se juttu, johon se juoni aina rakentuu, joten kirja tuntui sen vuoksi jotenkin ryhdittömältä rakenteen ja juonen puolesta. Mut toinen, mikä häiritsi sitäkin enemmän, on se Harryn ja Dumbledoren suhteen jatkuva setviminen, mikä musta oli niin rasittavaa ja tosi huonosti ja lapsellisesti kuvattu.
No, mutta lopputaistelut ja se kaikki, mitä siellä Tylypahkassa sitten lopulta tapahtuu, oli tosi hieno ja loistava päätös teokselle. Ja mä itkin varmasti niin ison saavillisen kyyneleitä, etten ole varmasti ikinä minkään todellisen tai fiktiivisen asian tähden saanut itsestäni ulos sellaista kyynelten virtaa.
P.s. Musta Harrysta Ja Hermionesta olis pitäny tulla pari! <3
Niin, minuun taas se Feeniksin kilta ei oikein iske. Tylypahkan lukuvuoden kuvaaminen on aivan ihana juttu kaikissa Pottereissa, mutta minusta on oikeastaan ihan mukavaa vaihtelua se, että viimeinen kirja ei sijoitu Tylypahkaan oikeastaan ollenkaan. Harryn ja Dumbledoren suhteiden selvittely meni kyllä minustakin vähän liian pitkälle, se oli osittain mielenkiintoista mutta osittain junnaamista. Ja mä nyt vaan olen Ginnyn kannalla. Ginny on ihana. :D
PoistaMielenkiintoista, en ole koskaan miettininyt mikä pottereista on paras, koska ne ovat niin hyviä.
VastaaPoistaMinulla on kuitenkin kummallinen tapa miettiä mitä kKuolemanvarjeluten luvussa 19 vuotta myöhemmin esitellyille hahmojen lapsille tapahtuu koulussa ja keneen he rakastuvat.
Mä taas olen aina laittanut Pottereita järjestykseen, koska jotkut ovat vain parempia kuin toiset. Voi olla kyllä ihan hyväkin, ettet järjestele, lukukokemus varmasti muuttuu.
PoistaMinä en ole kauheasti miettinyt esiteltyjen lasten tulevaisuutta, koska 19 vuotta myöhemmin -luku on mielestäni vaan aika kauhea mahaplätsi.
Mutta ovat Potterit kyllä kultaa.