Salamurhaaja ja Runotyttö (tunnepitoinen kirjapostaus)

Luin juuri kaksi kirjaa, joista en kummastakaan keksi enkä jaksa kirjoittaa kauhean paljoa, joten sekä itseni että lukijoiden säästämiseksi päätin summata ne samaan postaukseen.

Siipimies- ja twitterhuumassa halusin lisää Colferia. Ensimmäinen WARP on ainoa Colfer, jonka omistan (ja vielä nimmarilla), joten tartuin siihen. 

WARP - Salamurhaajan oppipoika kertoo Chevron Savanosta, FBI:n agenttikokelastytöstä, joka on lähetetty Lontooseen vartioimaan tylsistyttävästi kellariin piilotettua metallikapselia, koska hän on tyrinyt Amerikassa vakoilutehtävänsä. Kapselin vartioiminen on helppo mutta turhauttava tehtävä, jonka jälkeen voi lähteä puhtain paperein takaisin Kaliforniaan. Mutta sitten astuu kuvioihin Albert Garrick, häikäilemätön salamurhaaja 1800-luvulta ja tämän vastahakoinen oppipoika Riley. Metallikapseli onkin aikakone, ja nyt Cheveronin ja Rileyn pitäisi paeta Garrickin vihaa, niin ajan kuin paikankin poikki.

Kuulostaa aika toiminnantäyteiseltä, sanotte te. Veri varmaan lentää. Ja mitä lie kvanttifysiikan sanastoa käytetään. Juuri niin. Ja silti tykkäsin. Koska Colfer nyt vain on nero, koska Colfer nyt vain kirjoittaa sen kaiken niin hienosti. Kirja vilisee kaaosta, puukottamista, kurkun auki viiltämistä, pakenemista, tappelemista, ja silti tykkäsin. Koska en voi muutakaan. Siinä vaiheessa, kun esitellään Otto Malarkey, Puskevat pässit -rikollisliigan pomo, olen jo aivan myyty. Koska sama Malarkey on myös Siipimiehessä! Ja mikä vain, joka viittaakin Siipimieheen, saa fanityttö-kylmätväreet liikkeelle. 

Kun mietin, mihin kohtaan laittaisin tämän HelMetin vuoden lukuhaasteeseen, meni hetkeksi aikaa sormi suuhun. Listassa ei ole oikein kohtaa, johon tämä menisi. Lopulta päädyin "hauskaan kirjaan". Joo, ei tuon verenlentämisselityksen jälkeen kuulosta kauhean hauskalta. Mutta kun Colferin huumori kukkii. Välillä se on todella mustaa, mutta muuta ei voi kun nauraa ja välillä kikattaa hysteerisesti.

Teos: W.A.R.P. Salamurhaajan oppipoika

Tekijä: Eoin Colfer

Alkuperäisteos: W.A.R.P. The Reluctant Assassin (2013)

Suomentanut Jaakko Kankaanpää

WSOY, 2013

Sivuja: 304

Kirjan vuoden lukuhaaste: hauska kirja

Ja sitten toisiin tunnelmiin. Runotytöt ovat minulle tärkeitä kirjoja, sillä pystyn hetkittäin samaistumaan Emiliaan todella paljon. Runotyttö etsii tähteään kertoo Emilian vaiheista lukion jälkeen, kun hän kiipeää alppipolkuaan Uudesta Kuusta käsin. Ystävät ovat lähteneet maailmalle ja monet läheiset alkavat tulla jo vanhoiksi. Emilialla on niin riemun kuin murheenkin hetkiä elämässään, puhumattakaan mielikuvituksellisista rakkausseikkailuista. Mutta mistä ja kenen sylistä hän löytää lopullisen onnen?

Runotyttö-kirjoissa rakastan eniten Emilian päiväkirjaosuuksia. Koska kirjoitan itse aktiivisesti päiväkirjaa, tiedän, miltä tuntuu, kun saa purkaa ilot ja kyyneleet sen sivuille. Emilia kirjoittaa: " Olen saanut puretuksi sisimmästäni aika annoksen katkeruutta, kapinallisuutta ja pahaa tuulta. Ja sehän lieneekin päiväkirjan päätarkoitus." Nyt puhut tyttö asiaa. Kyllä.

Välillä olisi tehnyt mieli pomppia raivosta Emilian ystävän Deanin takia. Dean on juuri sanonut Emilialle, että tämän kertomus on vain pieni, sievä tarina, eikä sen suurempaa. Sitten hän sanoo näin: "Suo anteeksi, Tähti. Eikö ole parempi tietää totuus? Lakkaa kurkottamasta kuuhun. Et koskaan saa sitä. Miksi yleensäkään kirjoitat? Kaikki on jo kirjoitettu." Ei näin. Ei koskaan näin. Lakkaa kurkottamasta kuuhun, et koskaan saa sitä. Hyvät eväät elämään. ÄLÄ KOSKAAN LAKKAA! KURKOTA, KURKOTA, VAIKKET SAISIKAAN!!!

Kun olin lukenut nuo Deanin sanat ja raivonnut hetken mielessäni, tajusin ihan oikeasti jotain. Minä en lakkaa kurkottamasta kuuhun. Minulla on unelmia. Minä kirjoitan, teen musiikkia. Vaikka tietäisin, etten koskaan tule saamaan tavoittelemaani, yritän! Minä kurkotan kuuhun, enkä koskaan lakkaa.

Teos: Runotyttö etsii tähteään
Tekijä: L. M. Montgomery
Alkuperäisteos: Emily's Quest (1927)
Suomentanut Laila Järventaus
WSOY, 1992
Sivuja: 215
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jota äitisi rakastaa

Joo, tälläisiä tunteita näistä kirjoista heräsi. Toisesta fanityttöilyä ja hysteerisiä hihityksiä, toisesta samaistumista ja unelmien tajuaminen. Kiitos kun luette näitä sepustuksiani.