Eoin Colfer twiittasi mulle

Hejssan karvakamut! How's it going? Kevät tuli lumi suli puro sanoi pulipuli viemäristä ulos tuli bätmäääään!

Juu eli pointti oli se että KEVÄT TULI JÄÄDÄKSEEN. Päätin sen eilen. Jos vielä yhtenäkin päivänä sataa räntää, niin en anna säälle enää ikinä anteeksi. Kevät on nyt absoluuttisen tosi kuin absoluuttinen nollapiste. Aurinko paistaa (ainakin vielä) ja taivas on sininen (ainakin vielä). Viikonloppu on täällä ja maanantaina starttaa lukuvuoden viimeinen jakso tet-harjoittelulla. Ei koulurakennusta yli viikkoon! No joo kavereita ei nää ja silleen ja olen aika koulumyönteinen persoona, mutta kyllä vaihtelu virkistää. Saa aivot vähän tuulettumaan. Nyt vain odotan farkkutakkisäätä.

Ja arvatkaapas mitä (fanityttökiljuntaa) !

EOIN COLFER VASTASI MUN TWIITTIIN!!!

Kun olin lukenut Siipimiehen loppuun, twiittasin, kuten kuvasta näkyy, että se on lempikirjani Colferilta ja että se on paras kirja maailmassa heti Y&E:n jälkeen. Suuri, todellinen rakkaus. Ja tänään koulussa katson kännykkää ja siellä se on kännykän näytön yläreunassa, Twitter-ilmoitus, Eoin Colfer lisäsi twiittini suosikkeihinsa ja vastasi siihen. Siis EOIN COLFER TWIITTASI MULLE KELATKAA! Ooämgee en tajua tämä on mahtavaa. Olen fanittanut Colferia ehkä yhdeksänvuotiaasta asti ja kerran jopa tavannut hänet (jos nimmarijono lasketaan tapaamiseksi) (TOTTA KAI se lasketaan) ja nyt se sanoo sen nimmarijonon jälkeen taas jotain just mulle (vaikka sitten twitterin kautta) ja mä oon ihan fiiliksissä. Siis aivan fiiliksissä. Ystäväni Maria (joka oli paikalla kun näin tämän asian ekaa kertaa) voi todistaa, kuinka rupesin melkein pomppimaan paikallani. Ja kyllä suoritin sen pomppimisenkin ihan kunnolla täällä kotona, kun siellä koulun käytävällä se jäi sille melkein-tasolle. Ei ehkä uskoisi, että minulla on nyt sama fiilis kuin silloin, kun olin saanut nimmarin ja vaihtanut jopa pari sanaa (kertonut miten nimeni kirjoitetaan heh heh), mutta mulle tää on iso juttu.

Keskiviikko ja torstai olivat ihan huippupäiviä. Luokkamme on päässyt YLE:n Uutisluokka-projektiin mukaan ja se on mahtavaa. Keskiviikkona Ylen tyyppejä tuli koululle ja harjoittelimme kameroiden (sellaisten hienojen oikeitten kameroiden) käyttöä ja uutisen rakennetta, ja torstaina päästiin tosihommiin. Kuvasimme ryhmissä etukäteen suunniteltuja uutisia haastatteluineen kaikkineen, ja täytyy sanoa, että projekti oli todella hieno kokemus. Uutisia rupeaa katsomaan ihan eri tavalla, kun tietää, miten ne oikeasti tehdään ja mistä ne oikeasti koostuvat.

Kevätfiilis on suuri. Päässä on myös jotain satunnaisia ikäviä ajatuksia, mutta en jaksa välittää niistä. Sieluni on kirpeän kupliva, räiskyn mukavaa mieltä, elämä-on-kivaa-olo on todella jees! Mun ympärillä ja mun sydämessä on tosi ihania asioita ja ihmisiä ja mä nautin täysin siemauksin. Elämästä voi ottaa kaiken irti, vaikkei kaikkea saisikaan. Yrittää voi. Ja tähtiin pitää aina kurkottaa vaikka tietäisikin, ettei niitä tule koskaan saavuttamaan. Aina. Älä koskaan lakkaa kurkottamasta, sinä ihana rakkausolento.