John Greenistä on tullut jonkinlainen ilmiö maailmalla. Bookstagram ja booktube ovat välillä täynnä John Greeniä. Tähtiin kirjoitettu virhe oli ja on megahitti niin kirjana kuin elokuvanakin. Paper Townsista tehdään paraikaa elokuvaa. Kaksi kirjaa on suomennettu, ja lisää on varmasti tulossa.
Ja sitten tulee Ellen. Lukee Tähtiin kirjoitetun virheen. Ahdistuu ja hämmentyy. Ei tykkää yhtään. (Ja löytää riemukseen muitakin ihmisiä, jotka eivät tykänneet. Et ole vaivasi kanssa yksin.) Ja totta kai, kehittää ennakkoluulot. Aivoni tuntuvat ajattelevan, että jos en tykkää tyypin yhdestä kirjasta, en tykkää niistä muistakaan. Siitä asti, kun Greenin esikoisteos Kaikki viimeiset sanat suomennettiin, to do -listallani on ollut lukea tämä kirja. Joko saadakseni lisätodisteita 'en tykkää John Greenistä' -väitteelleni tai kumotakseni sen. Kumoaminen suoritettu.
Miles Halter on niitä ihmisiä, että kun hän järjestää ennen sisäoppilaitokseen lähtöään vanhempien vaatimuksesta läksiäisjuhlat, niihin tulee kaksi ihmistä istumaan kiusallisesti hetkeksi. Culver Creekin sisäoppilaitoksessa Miles saa huonetoverikseen Chipin, jota kutsutaan Everstiksi. Eversti nimittää Milesin Lylleröksi ("sen takia että olet noin laiha, oletko koskaan kuullut ironiasta") ja ihmettelee hetken tämän kiinnostusta ihmisten viimeisiin sanoihin, mutta pojat ystävystyvät. Ennen ystävätön Miles pääsee nyt jäyniä tekevään ja salaa tupakalla käyvään porukkaan, johon kuuluvat Everstin lisäksi japanilainen Takumi ja uskomattoman hyvän näköinen ja arvaamaton tyttö Alaska.
Kirja on jaettu kahteen osaan: osiin 'ennen' ja 'jälkeen'. Kun selostin vähän kirjan juonta äidilleni, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli "ennen ja jälkeen mitä?" mutta jos paljastaisin sen, koko kirjasta menisi idea.
Vaikka Kaikissa viimeisissä sanoissa käsitellään sellaisia teemoja kuin yksinäisyys ja kuolema ja vaikka se on aivan yhtä rankkaa luettavaa kuin Tähtiin kirjoitettu virhekin, en kokenut sitä samalla tavalla ahdistavana. Lopulta Kaikki viimeiset sanat kuitenkin luo toivoa ja kertoo, että kaikesta voi selvitä. En voi sanoa pitäneeni tästä hirveästi, mutta aika paljon kuitenkin. Greenin huumori, josta en oikein saanut otetta Tähtiin kirjoitetussa virheessä, on oivaltavaa ja fiksua. Kaikki kirjan henkilöt ovat aivan kuin oikeita ihmisiä, heidän hyvät ja huonot puolensa, iloisuutensa ja kiukkunsa, heidän surunsa, epätietoisuutensa, kaikki tuo tuntuu aivan todelta. Jotkut teinien mielenliikkeet istuvat aivan minun päähäni, ja nekin jotka eivät, istuvat sataprosenttisen varmasti ainakin jonkun päähän.
En ole edelleenkään vannoutunut John Green -fani, mutta kun hänen kirjojaan suomennetaan lisää, aion kyllä lukea ne.
Teos: Kaikki viimeiset sanat
Tekijä: John Green
Alkuperäisteos: Looking for Alaska (2005)
Suomentanut Helene Bützow
WSOY, 2014
Sivuja: 320
Kirjan vuoden lukuhaaste: suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
PS. Uusimmassa Lukufiilis-lehdessä on kaksi minun kirjoittamaani kirja-arviota, jee! Tuntuu ihan mahtavalta nähdä oma tekstinsä ja nimensä painettuna lehteen!
