Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Eleanor on uusi tyttö paikkakunnalla. Hänellä on sotkuisen kihara punainen tukka, vaatteet, jotka eivät sovi yhteen ja kaoottiset perheolot. Park on se poika koulubussin takaosassa, hänellä on musta t-paita ja kuulokkeet korvilla. Ensimmäistä kertaa bussiin tullessaan Eleanorin täytyy istua Parkin viereen, koska muuallakaan ei ole paikkoja. He eivät edes puhu toisilleen pitkään aikaan, mutta jossain vaiheessa he alkavat ystävystyä - ja rakastua.

Tuon juonen perusteella Eleanor & Park vaikuttaa järkyttävältä teinihutulta. Uusi tyttö tulee uuteen kouluun, ensin kaikki katsovat vinoon ja sitten tapahtuu se ah niin ihana rakastuminen. Joo, kuultu jo monta kertaa. Blaah blaah blaah. Mutta ei. Rainbow Rowellin kirjasta ei saa tekemälläkään järkyttävää teinihuttua, hänen kirjansa ovat vain niin hyvin kirjoitettuja. Ja juoni ei mene oikeastaan melkein yhtään sen vanhan kaavan mukaan. (Eikä kukaan ole paranormaali, jes!) En vain halua kertoa juonesta yhtään enempää kuin on pakko.

Eleanor & Park on jotenkin todella kaunis kirja. Vaikka vastoinkäymisiä on, läpi käydään koulukiusaamista, perheväkivaltaa (niin henkistä kuin fyysistä), avioeroja, mutta niistä ei ole kertottu niin, että ahdistuisin tai muuta vastaavaa. Tällä juonella olisi ainekset minun ahdistumiseeni, mutta sitä ei tapahtunut. Ja vaikka särjitkin vähän sydäntäni, rakas kirja, olen toiveikas.

Kirjan kannessa on John Greenin sanoma lause tästä kirjasta (hah, mainoskikat). "Reminded me not just what it's like to be young and in love with a girl, but also what it's like to be young and in love with a book." Viisaasti sanottu, herra Green. Ja vaikka minua ei välttämättä pysty muistuttamaan millaista on olla nuori ja rakastunut (koska öh kohta-viistoista-vee), niin Eleanor & Park kyllä näytti minulle sen. Ja kirjaan kyllä osaan olla rakastunut. Tähän kirjaan myös.

Niin kuin Eleanor & Park tarjoaa sopivia kohtia itkunpurkauksille (joita ei kyllä tullut), se tarjosi minulle myös nauruhetkiä. Rowell käyttää mahtavia kielikuvia ja muita sellaisia. Äitini kysyi minulta, mikä tekee Rowellin kirjoista niin hyviä. Vastasin jotain sellaista kuin "Öö emmä tiiä, se vaa jotenki kirjottaa sillee et siihen pääsee sillee täysin sisään ja sit vaa sillee wooosshhhhhh". Nyt kun olen vähän miettinyt tätä kysymystä, niin ehkä juuri kielikuvat, ja se yksinkertainen tyyli joka vain imaisee mukaansa, se hieno tyyli, joka kertoo pahatkin asiat hienovaraisesti ja kauniisti mutta silti rosoisesti.

Tässä vaiheessa voisi taas olla sopiva sauma kiittää ihanaa ystävääni Eetiä, joka lainasi minulle tämän kirjan ja oli taas se henkinen englannin ymmärtämisen tuki. Osa sanoista menee edelleen ohi ja minä vain hyppelen onnellisesti ne yli, mutta täytyy sanoa, että olen oppinut todella paljon lukemalla kirjoja englanniksi ja tätäkin kirjaa lukiessani huomasin, että pystyn nykyään lukemaan englanniksi nopeammin ja helpommin kuin ennen. Tämä on oppimista!

Teos: Eleanor & Park
Tekijä: Rainbow Rowell
Orion Publishing Group, 2012
Sivuja: 325
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle