J. K. Rowling: Harry Potter, salaisuuksien kammio ja Azkabanin vanki

Tämä postaus käsittelee Harry Potter -sarjan toista ja kolmatta osaa, joten jos olet onnistunut välttymään Potterien juonilta etkä tahdo spoilaantua yhtään, en suosittele jatkamaan lukemista :)

Viime torstaina oli Harry Potter -päivä eli Harry Potter Book Night. Oli myös Runebergin päivä. Päätin juhlia molempia yhtä aikaa ja söin runebergintortun samalla kun luin Harry Potteria ja salaisuuksien kammiota. Ovat koukuttavia nämä Potterit, luin sitten siinä torstai-iltana muutaman tunnin sisään noin 300 sivua. Ja perjantain ja lauantain aikana tuli luettua Azkabanin vanki.

Näiden Potter-sarjan toisen ja kolmannen osan juonet noudattavat aika tarkasti tuttua kaavaa. Kirja alkaa, kun Harry on kesälomalla Dursleytten luona ja siellä sattuu jotain velhomaailmaan liittyvää, josta Vernon-setä suuttuu oikein kunnolla (kakkosessa Dobby ja Weasleytten ihana auto, kolmosessa Marge-tädin paisutus). Harry kuitenkin pääsee Tylypahkaan, mukavasta kouluarjesta kerrotaan, kunnes tapahtuu jotain jännää. Tapaus selvitetään huispausmatseja unohtamatta ja Rohkelikko voittaa taas tupamestaruuden. Vaikka todella monet Potterit noudattavat suurinpiirtein tätä kaavaa, se ei haittaa yhtään. Tuo kaava on olennainen ja kiva osa kirjoja, joka erottaa ne muista.

Salaisuuksien kammiossa on se legendaarinen Weasleytten lentävä Ford Anglia, jolla Harry ja Ron lentävät kouluun, kun eivät pääsekkään laiturille 9 ja kolme neljännestä. Tylypahkassa alkaa tapahtua, kun ihmisiä (ja kissa) aletaan kangistaa koulun käytävillä ja seinille ilmaantuu tekstejä, joissa sanotaan, että salaisuuksien kammio on avattu. Kammion on kuulemma rakentanut itse Salazar Luihuinen, ja siellä asuu jonkin sortin hirviö. Kammion avaajaa, Luihuisen perillistä, etsitään, ja Harrykin joutuu epäilyjen alle, koska osaa puhua käärmeiden kanssa. Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Lockhart on kaikessa ärsyttävyydessään todella mainio.

Azkabanin vangin pääidea taas on, että pahamaineinen murhaaja Sirius Musta on karannut vankilasta, ja Harry saa selville Siriuksen jahtaavan häntä. Koska Sirius on (tai hänen luullaan olevan) kylmäverinen tappaja, Azkabanin vartijat eli ankeuttajat tulevat vartioimaan Tykypahkan muureja. Harrylla on vaikeuksia niin koulunkäynnin, kaverisuhteiden, huispauksen kuin ankeuttajienkin kanssa.

Näissä kahdessa kirjassa esitellään ensimmäistä kertaa sarjassa joitain kaikkien aikojen suosikkihahmojani. Pieni ja ujo punapää Ginny Weasley, palavasti ihastunut Harryyn, voi rakkaus. Lupin, joka opettaa Azkabanin vangissa pimeyden voimilta suojautumista, on ollut aina minusta todella sympaattinen ja jotenkin vain fiksu ja ihana. Ja Sirius voi Sirius! Meinasin jo Siriuksen astuessa tapahtumiin ruveta itkemään, sillä tiedämme mitä hänelle parin kirjan kuluttua käy.

Harry Potterit ovat vain pettämättömiä. Olisi taas tehnyt mieli lukea koko sarja yhteen pötköön loppuun, mutta päätin kuitenkin pitää taas Potter-tauon. Täytyy myöntää, että se, että henkilöiden ominaisuuksia suurennellaan ja pahoista tehdään läpeensä pahoja, mutta kuten jo Viisasten kivi -postauksessani  totesimme, nämä on kuitenkin kirjoitettu lasten kirjaksi ja niin edelleen. Harry Pottereilla on aina paikka sydämessäni.♥

Teokset: Harry Potter ja salaisuuksien kammio & Harry Potter ja Azkabanin vanki
Tekijä: J. K. Rowling
Alkuperäisteokset: Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998) & Harry Potter and the Prisoner of Azkaban (1999)
Suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2006 & 2007
Sivuja: 365 & 456
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (ainakin jos on Harry Potter Book Night, hih ;D) & kirja, jossa on taikuutta