Helmikuu

Helmikuu on lempparini talvikuukausista. On jo aika valoisaa, ja koko ajan on mielessä se, että kevät tulee pian. Huomenna on maaliskuun ensimmäinen, ja maaliskuussa on jo kevät. Ainakin minä lasken sen niin.

Tämä mennyt kuukausi oli ihan mukava. Toisaalta saatoin vähän angstata ja välillä fiilis oli todella maassa, mutta välillä oli niin ihana olo että olisi tehnyt mieli tanssia vaikkei osaakkaan. Parina päivänä tuntui että olen huono ihminen enkä osaa mitään, mutta sitten tajusin, että on asioita, joissa olen oikeasti hyvä ja joita oikeasti tykkään tehdä. Oli lukurauhan päivä, mutta en lukenut yhtään. Tajusin, ettei minun tarvitse. Hiihtoloman kuuntelin Haloo Helsinkiä 24/7. Korjaus, olen kuunnellut sitä koko kuukaiden 24/7. Fanittamisen taso kasvaa päätä huimaavaa vauhtia. 

Luin aika vähän helmikuussa. Tai tulihan niitä kirjoja taas muutama, mutta kaikki helmikuussa loppuun luetut kirjat olivat sellaisia, jotka saa max muutamassa päivässä luettua. Paitsi yhdessä meni kauemmin. Ja siinä on vain 40 sivua. Runoja ahmin eri paikoista ja eri kirjoista paljon, ja niitä tuli myös kirjoitettua.

Helmikuun 2015 kirjat:

Maggie Stiefvater: Viettelys

Yllättävän hyvä, tykkäsin todella. Ihmissusimyyttejä on muunneltu siitä kuluneesta normista ja henkilöt ovat loistavia. Hyvää nuortenkirjaa kaipaavalle.

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Takuuvarmaa Potteria. Tässä kirjassa esitellään muutamia sarjan lempiasioitani: Ginny Wesley, Dobby ja lentävä Ford Anglia.

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Taas kerran. #potteronparas. Hahmokaarti on mahtava.

Olli Heikkonen: Teoria kaikkein pienimmästä

Maagisia, abstakteja ja metsäisiä proosarunoja. Tästä saatte kuulla lisää luultavasti huhtikuussa, odotan itsekin innolla. 

Kuun saldoksi tuli siis 4 kirjaa ja 1214 sivua. Parasta ja huonointa näistä en oikeasti osaa päättää, kaikki ovat niin hyviä. Helmikuussa luettiin hyviä kirjoja.

Ja kirjoitettiin hyviä runoja. Kirjoitin tosi paljon, ja olen suureen osaan kirjoittamastani myös tyytyväinen. Raapustin tekstiä niin uuteen vihkoon (edellinen loppui) kuin matikankokeeseenkin. (Eikös kaikki nuoren runoilijalahjakkuuden stereotypiat aina kirjoita matikankokeisiin? Mulla kävi niin oikeasti. Tai siis oikeastaan se oli harjoituskoe.) Tästä materiaalin paljoudesta johtuen kuukauden runo oli oikeasti vaikea valita. Päädyin kuitenkin tähän.

Tänään taivas 

näytti joltain muulta kuin itseltään

auringon noustessa talojen takaa

näkymättömänä, sisimmältään kauniina

Silkkipaperista tehty

taivaan peittävä pilviverho

päästi tänään meille

vain kauneuden olennaisimmat osat

Minä avasin ikkunan

oranssit sakset käsissäni

ja viilsin silkkipaperiharsoon

suuren, rispaantuneen reiän

ja annoin auringon paistaa hetken kasvoilleni

Kuultuani auringon syvimmät salaisuudet

liimasin pilviharson umpeen

pienellä palalla maalarinteippiä

jotta taivas saisi näyttää taas

joltain muulta kuin itseltään.

Kaunista maaliskuuta, kaunista kevättä!