Kuluneen viikon rakkauksia

Siitä on taas vierähtänyt aikaa, kun viimeksi olen tänne jotain kirjoittanut. Murakamia työn alla, en uskalla luvata mitään siitä, milloin saan sen luettua ja arvion kirjoitettua. Siinä voi kestää, mutta tänään teki vain mieli päivittää jotain kuulumisia tännekin.

Monkin peiliseinät on kuin luotu selfieihin

Kuluneen viikon aikana olen rakastunut moneen asiaan. Ymmärsin, kuinka hyvää tee on, ja kaakaota ei enää mene litroittain. Rakastuin Eino Leinon runoon Kultainen kirja. Rakastuin Murakamin tyyliin, ja tuo blogin kuvaus vai mikä onkaan tuossa ylhäällä vaihtui samalla. Rakastuin uuteen collegepaitaani. Rakastuin Monkiin ylipäätään (ostin paidan sieltä).

Kirjoitin eilen pitkästä aikaa runon, johon olen ainakin suurin piirtein tyytyväinen. Sen nimi on Routahymysi, ja liitän sen tämän postauksen loppuun :) Pidin koulussa kirjaesitelmän aika onnistuneesti. Täytyy kyllä sanoa, että julkaise-napin painaminen on tuhat kertaa helpompaa kuin luokan edessä puhuminen, vaikka sisältö olisikin sama. Kaaduin liikkatunnilla luistelemassa mahtavan maalilämärin yhteydessä. Onneksi ei sattunut pahempaa. Se vain harmittaa, ettei kiekko edes mennyt maaliin.

Ihana collegepaitani. Rakkauden taso on korkea.

Ruotsin ja ranskan kokeet lähestyvät. Ruotsi menee, se on helppoa, mutta ranska. Minulla on kielipäätä, mutta kun säännöllisissäkin verbeissä on järkyttävät päätteet joka persoonalle, kuvitelkaa vain epäsäännöllisiä. No, kyllä senkin kanssa pärjätään. Kaipaa vain vähän pänttäystä. Ja hiihtolomaan on enää kaksi viikkoa! Okei, kaksi ja puoli. Mutta kuitenkin. Ja ennen hiihtolomaa on minun nimipäiväni ja ystävänpäivä!

Kauhea ongelma siitä, mitä lukea seuraavaksi. Kirjastolainojen pino on valtava, yksi piti jo viedä takaisin kun sen lainaa ei voinutkaan uusia. Syystanssiaiset luettuani (pidin sen esitelmän muuten siitä) ajattelin, että luen nyt jotain mikä pitää viedä kohta takaisin kirjastoon. Yllätys yllätys, otin pinosta kuitenkin sen, minkä laina-aika yltää pisimmälle. Murakamin. Potterien uudelleenlukua tekisi mieli jatkaa, mutta siinä kun Pottereita lukee, menee taas ainakin viisi kirjaa vanhaksi. Ei kun vaan kirjastoon. Elämä on karua.

Ei se kyllä niin karua aina ole. Kohta (8.2.) on lukurauhan päivä, jolloin suunnittelin pitäväni elämäni ensimmäisen lukumaratonin, katsotaan, mitä siitäkin nyt tulee. Ja on pitänyt jo kauan postauksessakin sanoa, että tuossa vuoden alussa lähdin siis mukaan HelMetin lukuhaasteeseen ja tein Linnasta humisevalle harjulle -kirjan kirjoista itselleni lukulistan. Molemmat listat löytyvät tuolta ylhäältä sivut-kohdasta, kuten olette varmaan jo huomanneetkin.


Routahymysi

Välillä pelkään, että menetän sinut kokonaan
vaikka mitään menetettävää ei olekaan
sillä enhän edes omista sinua
Tänään toivoin, että olisit minun,
aivan kokonaan, sielua myöten
mutta sitten ymmärsin,
ettei se olisi elämää
että se ei olisi oikein
Sitten hymyilit minulle taas
kaiken sulattavaa routahymyäsi
ja en taaskaan ymmärtänyt
miten maailma pyörii
Tänään nauroit minulle
ja hetken vihasin sinua ja hymyäsi
koko sydämestäni vihasin ja rakastin
Enkä edelleenkään tiedä
itkeäkö vai nauraa
vai molempia yhtä aikaa
sillä en rakasta sinua
vaikka välillä tahtoisinkin
mutta routahymyäsi en voi rakastaa


Tälläinen postaus tällä kertaa, toivottavasti tykkäsitte♥