Rainbow Rowell: Fangirl

Minun pitäisi oikeastaan kiittää paria ihmistä siitä, että tulin koskaan lukeneeksi Fangirlin. Ensinnäkin Kirjaneito, jonka blogista olen lukenut Fangirlistä positiivisia asioita. Instagramin käyttäjä @entwined_heart, joka innosti minut ostamaan tämän kirjan. Menin kirjakauppaan ja ostin. Ja Eeti, joka oli henkisenä tukena englannin ymmärtämisessä. Vaikka eteen ei tullutkaan sellaista tilannetta, etten olisi tajunnut koko kirjasta pätkän vertaa, oli mukava tietää, että jollekin voi laittaa viestin jos ei vaan ymmärrä mitään tästä kielestä. Kiitos te ihmiset, teidän ansiostanne luin tämän kirjan loppuun. Kiitos, sillä hyvä että luin. Fangirl on rakkaus.

Cath ja Wren ovat identtiset kaksoset. He ovat tähän asti tehneet kaiken yhdessä, mutta nyt he ovat kahdeksantoista ja menossa yliopistoon, ja Wren ei tahdo olla enää vain puolikas kokonaisuudesta. Hän haluaa käydä bileissä, tavata poikia ja tutustua uusiin ihmisiin. Tämä ei olekaan aivan niin helppoa Cathille, joka pysyisi mieluumin kotona kirjoittamassa fanfictionia Simon Snow -kirjasarjasta. Cathin mielestä "the whole point of having a twin sister" on se, että huonetoveriksi ei tarvitse ottaa ketään ulkopuolista. Wrenin mielipide taas on, että "the whole point of college" on tavata uusia ihmisiä. Eli ottaa huonetoveriksi joku muu kuin kaksossisko. Cathin pitäisi myös oppia paitsi tutustumaan ihmisiin, myös kirjoittamaan muutakin kuin fanfictionia, avaamaan itsensä uusille kokemuksille ja ymmärtämään, että rakkaudessa ja mielipiteiden muuttamisessa on suuremmista asioista kyse, kuin voisi luulla.

Koska kaksossiskous on minulle hyvin tuttu asia (:D), etenkin kirjan alun kaksosjutut menivät kyllä suoraan sydämeen. Cathin ja Wrenin suhde muuttuu kirjan aikana todella paljon, mutta välillä heidän suhteensa on hyvin samaistuttava. Ei niin, että minä olisin aivan kuin jompikumpi kirjan tytöistä ja siskoni olisi aivan kuin toinen, mutta ajatusmaailma on samaistuttava. Jotkut heidän tekonsa saivat minut naurahtamaan, kun samanlaisuus vain on lähellä. Minäkin esim. leikkasin hiukseni lyhyiksi kertomatta siskolle etukäteen;) Emme tosin ole identtisiä, kuten Cath ja Wren.

Samistuttavuus oli kyllä Fangirlin hienoimpia asioita. Vaikka en ole samassa elämäntilanteessa kuin kirjan henkilöt ja ihmissuhteeni ovat hyvin erilaisia, koin vain samaistuvani kirjan henkilöihin hyvin vahvasti. Ensin koin olevani sekä Cathia että Wreniä, mutta kirjan mennessä edemmäksi samaistuminen siirtyi aika lailla Cathin puolelle, ja aivan loppuun mentäessä alkoi jo hiipua poiskin.

Hahmot ovat aivan loistavia. Cathin huonetoveri, kyyninen ja sarkastinen Reagan, on mahtava. Hän vihaa välillä kaikkea, mutta hänen suustaan tulee myös täyttä faktaa maailmasta. Reaganin entinen poikaystävä Levi tuntui ensin liian täydelliseltä ja ah-niin-ihanalta sankarilta, jota valmistauduin jo vihaamaan, mutta saikin sympatiani päälleen. Puhumattakaan Cathista. Cath on hyvin muutosvastainen ja hän pelkää uusia tyyppejä ja uusia paikkoja, ja Wrenin, sen jonka piti aina olla vierellä, muutoksellisuus vain pahentaa asiaa. Cath uppoaa täysin fanfiction-maailmaansa, josta onkin vaikeuksia päästä ylös.

Aivan kuten Kirjaneitokin, hykertelin mahtaville Potter-viittauksille. Simon Snow, josta Cath kirjoittaa fanfictionia, on Rowellin keksimä hahmo, jonka pohja on vahvasti Harry Pottereissa. Voi sitä viittausten määrää, sain kyllä nauttia niistä paljon. Sain tästä vielä enemmän pontta aloittaa jo jonkin aikaa suunnittelemani Pottereiden uudelleen lukemisen, sitä odotellessa;)

Tämän kirjan kansi on aivan ihana. Rakastan Noelle Stevensonin piirrostyyliä, ja Fangirlin kansi on yksinkertainen mutta iskee minuun vahvasti. Sisäkansissa on lisää Stevensonin kuvitusta, todella piristävää. Ja vaikka en sano tätä usein, toivon, että tästä kirjasta tehtäisiin elokuva. Voisi hyvillä näyttelijöillä oikeasti olla ainesta.

Fangirl on kirjoitettu hyvin lämminhenkisesti. Vaikka rankempia ja surullisempiakin asioita käsitellään, ahdistus ei tullut. Rowellin kirjoitustyyli on jotenkin tosi lämmin, kepeä ja kupliva, jos niin voi sanoa. Kun englanniksi lukee, totuus on se, että minulta menee osa sanoista ihan ohi, mutta ainakin alkuperäinen kertojanääni säilyy. Ja ne sanat, joita en tajunnut, eivät olleet sellaisia maailmaa mullistavia sanoja, vaan ymmärsin tarinan kulun niistä huolimatta. Kirja loppuu ehkä vähän liian nopeasti, mutta Rowellin lämmin tyyli korvaa senkin. Raibow Rowell, sinua en aio unohtaa. Rakastin Fangirliä siinä määrin, että tätä täytyy jossain vaiheessa saada lisää.

Teos: Fangirl
Tekijä: Rainbow Rowell
Macmillan Publishers Limited, 2013
Sivuja: 460