Minulla on ollut Salla Simukan Lumikki-trilogiaa kohtaan ennakkoluuloja, sillä olen kuullut siitä niin hyvää kuin huonoakin palautetta, ja olen ajatellut, että tämä ei varmaankaan ole ihan kirja minun makuuni. Kirjamessuilla kävin katsomassa Simukan haastattelun ja hän oli niin hyvä suustaan ja vaikutti niin mukavalta, että ennakkoluuloni meinasivat kadota kokonaan. Kun avasin kirjan, ne palasivat. Ja olin oikeassa: se ei ollut kirja minun makuuni.
Lumikki Andersson käy ilmaisutaidon lukiota Tampereella. Hänen periaatteenaan on olla näkymätön ja puuttumatta muiden asioihin, mutta kun hän löytää koulun pimiöstä verisiä viidensadan euron seteleitä 30 000 euron edestä, hän ei voi olla sekaantumatta tapahtumiin. Lumikki on yhtäkkiä osa huumebisneksen ympärille sotkeutunutta vyyhtiä. Neljän vuorokauden aikana hän joutuu niin takaa-ajettavaksi, loukkuun pakastinarkkuun kuin salaperäisen Jääkarhun juhliinkin.
Punainen kuin veri oli vähän liian trilleri minun makuuni. Välillä kirja ärsytti minua suuresti, välillä se koukutti ja välillä nautinkin, mutta kokonaisuudessaan se ei ollut kirja minulle. Etenkin Lumikki ärsytti minua paljon. Hän oli jotenkin tosi tekopyhä ja itsekeskeinen. Hyvä kaikessa ja tiedosti sen vahvasti. Lumikki tuntui vihaavan koko maailmaa vain sen takia, että suurin osa ihmisistä on erilaisia kuin hän. Muutkin henkilöt ovat tosi yksipuolisia.
Kirjan kansi on kyllä todella hieno ja nuo sivujen reunat vai onko niillä joku hieno nimi, jotka ovat punaiset, ovat tosi siistit. Kirjan juoni jäi sillä tavalla auki, että aion lukea trilogian toisen osan jossain vaiheessa. Oli tässä ensimmäisessä osassakin hyvät hetkensä ja viittaukset eri satuihin olivat kivoja. Minä en vain ole oikein trilleri-ihmisiä.
Kirja: Punainen kuin veri
Tekijä: Salla Simukka
Tammi, 2013
Sivuja: 264
Mulle tämä oli varsin vetävä lukukokemus, ja eniten pidin kirjan tapahtumaympäristöstä, koska asuin itse monta vuotta Tampereella ja se on rakas kaupunki. Vauhtia ja vaaratilanteita tosiaan riittää, eikä Lumikki ole mikään maailman mukavin henkilö. Seuraava osa sijoittuu Prahaan, ja suosittelen kyllä sitäkin luettavaksi – trillerimäisyys ei tosin katoa mihinkään... ;)
VastaaPoistaMinulle Tampere on vieraampi paikka, joten en pysty tuntemaan samoin, mutta tajuan pointtisi. Minullekin kirjat, jotka tapahtuvat rakkaassa ympäristössä, antavat enemmän. Aion kyllä kaikista negatiivisista puolista huolimatta lukea koko trilogian:)
PoistaKirja oli kyllä ehdottomasti nopeasti luettava ja koukuttavakin, mutta minulle kävi ylitsepääsemättömäksi asiaksi juuri tuo Lumikin persoona, ettei minua innosta lukea jatko-osia. Muitakin kirjoja riittää lukupinossa :)
VastaaPoistaLumikki häiritsi kyllä todella paljon minä-tiedän-kaiken-persoonallaan. Lukupino senkuin kasvaa, mutta minua jäi vaivaamaan juoni sen verran, että pakko on lukea;)
PoistaItseänikin teoksessa ärsytti moni asia, ja välillä Lumikki oli tosi koppava. Tuntui, että välillä Lumikki vain halusi asioiden menevän täsmälleen hänen haluamallaan tavalla ja kiukutteli, jos näin ei ollut käydä. Lumikki oli tosi ehdoton kaikessa. Niin kuin säkin, taidan silti lukea vielä seuraavankin osan.
VastaaPoista