E. Lockhart: We Were Liars

Luin juuri aivan uskomattoman kirjan. Olen hieman hämmentynyt, sillä mukavalla tavalla hämmentynyt, tiedättehän. Ystäväni suositteli ja lainasi tämän minulle, kiitos hänelle siitä. Hän sanoi, että tämä on todella hyvä ja sen verran selkeää englannin kieltä, että minäkin viiden vuoden englannin opiskelun perusteella ymmärtäisin kirjan. Tämä ystäväni oli täysin oikeassa molempien asioiden suhteen.

We Were Liars -kirjan alussa Cadence toivottaa lukijan tervetulleeksi Sinclairin täydelliseen perheeseen. Perheeseen, jonka jäsenet ovat liikunnallisia, pitkiä ja kauniita. Perheeseen, joka viettää jokaisen kesän yhdessä Beehcwoodin saarella pelaten tennistä, uiden meressä ja polttaen kokkoja. Cadence ja hänen serkkunsa Mirren, Johnny ja Gat, jotka kutsuvat itseään nimellä the Liars, viettävät saarella mukavia kesiä äitiensä ja isovanhempiensa kanssa. Sitten tulee kesä, jolloin Cadence on viisitoista (kirjassa mukavasti summer fifteen, joka kuulostaisi suoraan suomennettuna tyhmältä), jolloin kaikki muuttuu. Cadence joutuu onnettomuuteen, jonka jälkeen hän ei muista koko kesästä mitään. Monet onnettomuuteen liittyvät asiat ovat hämärän peitossa, ja kun Cadence seitsemäntoistavuotiaana palaa takaisin saareen ja muistikuvat alkavat hiljalleen palata, on aika selvittää, ketkä valehtelevat ja miksi.

We Were Liars on aivan uskomaton kirja. Alussa henkilöitä pitää vähän väliä tarkastaa kirjasta löytyvästä sukupuusta, mutta kun heidät oppii tuntemaan, he ovat mahtavia. Kukaan ei oikeasti ole täydellinen, vaan jokaisella on hyvät ja huonot puolensa, niin kuin oikeassa elämässäkin. Niinkuin tuo aluksi mainitsemani ystävänikin sanoi, kaikki kirjan hahmot ovat vain niin ihmisiä. Ei, sana hahmot on huono, kirjan henkilöt ovat niin ihmisiä, että tuntuu kuin heidän tarinansa olisi oikeasti tapahtunut ja minä tuntisin heidät. Erityisesti pidin Mirrenistä ja Gatista, mutta Cadence ja Johnny tulevat vain hitusen jäljessä. Isoisä on myös aivan mahtavasti kirjoitettu henkilö.

Kirjan kieli on aivan loistavaa. Olen ennen tätä lukenut englanniksi vain joitain Roald Dahlin kirjoja, joten epäilin aluksi, että saankohan minä luettua tämän loppuun asti, mutta luettuani parikymmentä sivua pelko oli kokonaan tiessään. Kieli vei mukanaan täysin, ja päästyäni eräänlaiselle englanti-taajuudelle lukeminen oli helppoakin. Kirja on kirjoitettu loistavasti, siis aivan upeasti, ja minä vain antauduin sanojen vietäväksi.

What if
they could stop fighting?
We have something to save.
And Gat said, 
Yes. You and me and Mirren and Johnny, yes, we do.
But of course we can always see each other, the four of us. 
Next year we can drive.
There is always the phone.
But here, I said. This.
Yes, here, he said. This. 
You and me.
I said something about
what if
what if
we could stop being
the Beautiful Sinclair Family and just be family?
What if we could stop being 
different colors, different backgrounds, and just be in love?

We Were Liars on parasta, mitä olen lukenut pitkään, pitkään aikaan. Aivan uskomaton kirja.

Kirja: We Were Liars
Tekijä: E. Lockhart
Hot Key Books (Bonnier Publishing Group), 2013
Sivuja: 225

PS. Olen hieman muuttanut blogini ulkoasua, kuten huomata saattaa. Mitä pidätte? :)