Emily Brontë: Humiseva harju

Emily Brontën Humiseva harju on vaikuttava kirja. Luin tämänkin nyt toiseen kertaan, mutta edellisestä kerrasta on sen verran aikaa (pari vuotta...) etten muistanut tästä yhtään mitään. En yleensä unohda kirjan sisältöä parissa vuodessa, mutta silloin viime lukukerralla olin vähän liian nuori tälle kirjalle, enkä oikein tajunnut sitä. Nyt vähän varttuneenpana Humiseva harju oli ihana lukukokemus.

Humiseva harju kertoo kahden sukupolven tarinan 1800-luvun Englannin nummilta. Kirjan kehyskertomuksessa herra Lockwood saapuu vuokralaiseksi Rastaantien moision taloon ja tapaa Humiseva harju -nimisessä talossa asuvan vuokranantajansa Heatcliffin. Palattuaan takaisin Rastaantielle Lockwood on kiinnostunut Humisevan harjun asukkaista, Heatcliffistä, tämän pojan leskestä Catherinesta ja epämääräisen sukulaissuhteen takana olevasta Hareton Earnshawista. Ja niin talon palvelija Ellen Dean alkaa kertoa. Läpi käydään niin Heatcliffin lapsuus kuin rakkaussuhde Cathy Earnshawhin, Cathyn elämänvaiheet, tämän tyttären (myös nimeltään Cathy) elämänvaiheet, kaikkien mahdollisten elämänvaiheet. Hahmojen sukulaisuussuhteet menevät välillä vähän ohi, kun pitää miettiä, että kenen serkun vaimon veli tämä nyt sitten oli. Humiseva harju on ennenkaikkea rakkaustarina ja kasvutarina. Vaikka kirja onkin välillä todella epätoivoinen, loppu on kuitenkin ainakin minun mielestäni jossain määrin onnellinen. Rakkaus voittaa. Elämässä tai kuolemassa. 

Humiseva harju on kaunis kirja. Sukulaisuudet ovat koukeroisia ja välillä kaikki vain murjottavat, mutta kun kirjaan pääsee sisälle, sen lukemista on pakko jatkaa. Ja nyt pitää tehdä pieni vertaus: tämä kirja ja Austenin kirjat (kyllä, minun täytyy verrata kaikkea Austeniin) sijoittuvat samaan aikaan ja samaan maahan, mutta tyyli on täysin erilainen. Austenin kirjoissa henkilöt ovat suhteellisen varakkaita, vaikka valittelevatkin köyhyyttään, käyvät Lontoossa ja viettävät tanssiaisia. Tässä Brontëssa jotkut hahmoista ovat oikeasti köyhiä, he saattavat olla väkivaltaisia ja tulevat hulluiksi. Mistä tällainen valtava ero? Täytyy sanoa, että en tiedä. 

Kuvittelin Catherine vanhemman koko ajan kirjaa lukiessani Kate Bushin näköiseksi. Tämä johtuu täysin Bushin biisistä Wuthering Heights. Mahtava idea tehdä kirjasta biisi! Kun sen vielä laulaa Kate Bush kovaa ja korkealta, lopputulos on täydellinen. Kuuntelin kyseisen kappaleen varmaan ainakin 20 kertaa lukusession aikana. Ihana biisi!! 

Kirjan henkilöt ovat jotenkin aika outoja. Hyvällä tavalla. Kaikilla on kauheita luonnehäiriöitä ja suurin osa on varmaan ihan hulluja. En samaistunut kehenkään, mutta se ei oikeastaan haitannut yhtään. Herra Lockwoodilla on kyllä hieno ajatus kirjojen tärkeydestä: 

"Ei mitään kirjoja!" minä huudahdin. "Kuinka voitte elää täällä ilman niitä, jos saan kysyä? Vaikka minulla on suuri kirjasto, aika tuntuu usein hyvin pitkältä Rastaantien moisiossa. Ilman kirjoja olisin aivan epätoivoinen!" 

Humiseva harju on todella upea kirja.

Kirja: Humiseva harju
Tekijä: Emily Brontë
Alkuperäinen kirja: Wuthering Heights (1847)
Suomentanut Helka Varjo
WSOY 1981
Sivuja: 275