Sanna lähtee vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin. Hän asuu mukavassa Larsenien perheessä, kunnes Larsenit joutuvat muuttamaan Eurooppaan ja Sanna muuttaa koulukaverinsa Sam Denasin perheeseen. Yhdysvalloissa Sanna tutustuu monenlaisiin ihmisiin, amerikkalaiseen kulttuuriin ja koulujärjestelmään ja joutuu osaksi monia tarinoita. Kaikenkarvaiset amerikkalaisnuoret käydään läpi. Yksi on puoliksi meksikolainen, toinen on amerikkalaisen stereotyyppi, kolmas sekoilee huumeiden kanssa ja neljäs soittaa intohimoisesti viulua. Vaihtarivuoden loputtua Sanna menee takaisin kotiin ja Sam tulee perässä. Seuraavaksi Sanna menee taas Jenkkeihin ja tulee kotiin ja menee Jenkkeihin ja tulee kotiin. Kirja on minusta vähän rasittavaa ramppaamista kahden maan välillä. Sanna ja Sam ovat ensin vain kavereita, ja sitten molempien tunteet kuumenevat, mutta pitkään aikaan kumpikaan ei osaa sanoa yhtään mitään. Henkilötkin ovat vähän ärsyttäviä.
Sannan jenkkivuosi koostuu kolmesta kirjasta: Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love, Sam. Ensimmäinen kirja kerrotaan kokonaan puhekielellä, päiväkirjamaisesti. Päiväkirjamaisuudesta johtuu, että kirja menee välillä vain selittämiseksi, mitä sitten tapahtui ja kuka sanoi mitäkin. Puhekielen käyttäminen muuallakin kuin vain vuorosanoissa on aina häirinnyt minua. Kirjan aikana siihen kuitenkin tottuu ihan hyvin, kirjoitanhan minäkin päiväkirjaa puhekielellä. Mutta juuri kun puhekieleen on tottunut, alkaa toinen kirja, joka onkin kirjoitettu kirjakielellä. Ja sitten vaan totuttelemaan takaisin kirjakieleen. Tosi ärsyttävää. Kuten jo sanoin, henkilöt ottavat päähän. Kirjan jossain vaiheessa selittelevä tyyli ottaa päähän. Aika moni asia ottaa päähän. On kirjassa hyvätkin hetkensä, mutta päällimäisenä jäi mieleen ärsytys.
Kirja: Sannan jenkkivuosi
Tekijä: Anu Jaantila
Sisältää teokset Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love, Sam (1979-1983)
Seven pokkari, 2006
Sivuja: 528
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina ♥