Aika. Vaikea, mielenkiintoinen, venyvä käsite. Aika. Sitä käsitellään Michael Enden kirjassa Momo. Se on oikeastaan lastenkirja, mutta toisaalta taas ei. Olen lukenut Momon jo aiemmin monta vuotta sitten ja monta kertaa. Se on luettu myös minulle joskus ääneen iltasaduksi. Momo kuuluu sellaisiin kirjoihin, joista pidetään niin 10-vuotiaana kuin aikuisenakin. Ja siinä välissä myös.
Momo on pieni tyttö, joka asuu yksinään vanhoissa amfiteatterin raunioissa. Hänellä on paljon ystäviä, joiden kanssa hän leikkii ja joita hän kuuntelee. Sillä Momolla on kuuntelemisen lahja. Ihmiset tulevat hänen luokseen, jos heillä on suruja tai riitoja. Ja vain kuuntelemalla heitä Momo saa heidät sopimaan riitansa ja ymmärtämään virheensä. Sanoista "Mene Momon luo" tulee lentävä lause, jota toistellaan aina, kun joku asia on huonosti. Mutta sitten saapuvat harmaat herrat. He tulevat ihmisten luo ja saavat heidät tajuamaan, että aikaa täytyy säästää. Harmailla herroilla on aikapankki, jonne aikaa säilötään, ja ihmiset luulevat säästävänsä nyt aikaa ja saavansa sen muutaman vuoden päästä takaisin, jolloin voi alkaa viettää parempia päiviä säästetyn ajan turvin. Kaikista tulee kireitä ja kiireisiä, ja vain Momo ystävineen tirtää, että kaiken takana ovat harmaat herrat, jotka eivät suinkaan ole antamassa säästettyä aikaa takaisin. Momon ollessa yksin amfiteatterissa sinne ilmestyy tulevaisuuteen näkevä kilpikonna Kassiopeia, joka vie Momon Ei-koskaan-kadun Ei-missään-taloon, mestari Secundius Minutius Horan luo. Ja siitä alkaa Momon taisto harmaita herroja vastaan.
Ensimmäinen Momoa kuvaava adjektiivi, joka tulee mieleeni, on söpö. Toinen on kaunis. Kolmas on liikuttava. Momo on kaikkia näitä. Se on sellainen kirja, että nuorempana siitä tykkää seikkailun ja mukavien hahmojen takia. Ja vähän vanhempana tajuaa, että siinä ei ole kaikki. Momosta alkaa tykätä tekstin kauneuden ja runollisuuden takia. Sen filosofisuuden takia. Sen liikuttavuuden ja erityisesti sen kauneuden takia. Momo on fantastinen kirja. Aivan mahtava. Ja oi, niin söpö!
LENNÄ KOTIIN, PIKKU MOMO, LENNÄ KOTIIN!
Kirja: Momo
Tekijä: Michael Ende
Alkuperäinen kirja: Momo
Suomentanut Marikki Makkonen
Sivuja: 198
WSOY, 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina ♥