Lucienilla on syöpä. Hän on hoitojen seurauksena väsynyt ja hänen musta kihara tukkansa on lähtenyt pois. Tämä kirja ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan mikään syöpää sairastavan pojan kuvaus, sillä pian isä tuo Lucienille muistikirjan. Se on venetsialainen ja sen kannet ovat marmoroidut. Lucien nukahtaa muistikirja kädessään ja ajatellen kelluvaa kaupunkia, Venetsiaa, ja tsädäm! hän on Venetsiassa. Tai ainakin hän aluksi luulee niin. Pian hänen luokseen tulee vihastunut tyttö väittäen, että Lucien tapetaan jos hän seisoo siinä, keskellä toria. Pian Lucien saa tietää olevansa Bellezzassa vuoden ainoana päivänä, jolloin vain syntyperäiset bellezzalaiset saavat oleskella kaupungissa. Lucien luulee (kliseisten mutta realististen kirjanhenkilöiden tapaan) näkevänsä unta, kun hän ja Arianna (Lucienille suuttunut tyttö) lähtevät katsomaan, kun herttuatar valitsee oppilaita mandolieerikouluun. Lucien tuleekin itse valituksi, käy illalla nukkumaan muistikirja lädessään ja herää kotoaan. Lucien -tai Luciano, niin kuin bellezzalaiset häntä kutsuvat- alkaa matkustaa joka yö Bellezzaan, joka sijaitsee rinnakkaismaailmassa, jonka Italia on Talia ja Venetsia Bellezza. Lucienista on tullut maailmojen välillä kulkija eli stravagantti, kuten talialainen stravagantti Rodolfo hänelle kertoo. Lucien on Bellezzassa aivan terve, hiuksetkin ovat tallella. Hänestä tulee Rodolfon oppipoika ja Ariannan hyvä ystävä, ja hänelle kerrotaan, että häntä odottaa tärkeä tehtävä, josta kaikki tosin tuntuvat tietävän vain, että siihen liittyvät herttuatar, kirjan pahissuku di Chimichit ja Arianna.
Luin Naamioiden kaupungin nyt varmaan kolmatta kertaa. Edellisestä lukukerrasta on aikaa, mutta muistan pitäneeni kirjasta silloin yhtä paljon kuin nytkin. Kiinnitin nyt vain eri asioihin huomiota ja pidinkin siis eri asioista. Kiinnitin tällä lukukerralla huomiota tekstin hienouteen ja vetävyyteen, henkilöiden rakkaustarinoihin ja melkein itkin Lucienin kohtalolle, vaikken yleeensä kirjoja lukiessani mikään nenäliinojen suurkuluttaja olekaan, kun taas muistan vuosi pari sitten pitäneeni erityisesti seikkailullisesta juonesta. Tämä Stravaganza-sarjan ensimmäinen kirja on kyllä tosi hyvä. Jo mainitsemani tekstin hienouden, toisiinsa kietoutuneiden rakkaustarinoiden ja jopa kyynelkanavien käyttöönoton lisäksi tässä kirjassa on myös sitä hyvää juonta ja mielenkiintoisia henkilöitä. Plussaa myös ihanista pienistä kuvista joka luvun alussa. Tästä kirjasta herää myös kauhea halu päästä Venetsiaan! :)
Kirja: Stravaganza. Naamioiden kaupunki
Tekijä: Mary Hoffman
Alkuperäinen kirja: Stravaganza. City of Masks (2002)
Suomentanut Kaisa Kattelus (2003)
Sivuja: 351
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina ♥