sunnuntai 12. helmikuuta 2017

sunnuntai

herää klo 7.46 ja tajuaa että kurkkukipu
tekee mikropuuroa, unohtaa sekoittaa, unohtaa laittaa suolaa, unohtaa mikroon liian kauaksi aikaa
laittaa päälle pakastemustikoita
katsoo snäpit tykkää ig-kuvat selaa twiitit
peruu pianotunnin
lukee Neljäntienristeyksestä Lahjan osuuden
syö lounasta
roikkuu puhelimella
katsoo ulos keittiön ikkunasta, aurinko paistaa vastapäiseen taloon, aurinko on melkein kevät
miettii pitäisikö lähteä ulos kunnes muistaa että kurkkukipu ja päätös että tänään on lepopäivä
meinaa nukkua päiväunet
korkkaa nimipäiväkakun (nimipäivä oli kaksi päivää sitten)
lukee Neljäntienristeyksestä Kaarinan osuuden
etsii yle areenasta jotain katsottavaa, ei jaksa katsoa mitään
etsii netistä Yökylässä Maria Veitolan uuden jakson
roikkuu puhelimella
katsoo ulos keittiön ikkunasta, vaaleanpunainen taivas heijastuu vastapäisen talon ikkunoihin
syö äidin kanssa banaanilettuja ja nutellaa
roikkuu puhelimella
meinaa ikävöidä perjantain melkein täysin kevyttä oloa (ikävöikin)
aloittaa Neljäntienristeyksestä Onnin osuuden
alkaa kuunnella Sannin viimeisintä albumia läpi
meinaa skipata ne biisit joita ei ole koskaan kuunnellut kokonaan koska alku ei vakuuta mutta päättää antaa tilaisuuden niillekin

kirjoittaa sunnuntain ylös ihan vaan koska huvittaa eikä osaa oikein päättää onko tää sunnuntai hyvä vai huono päivä

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

La La Land

Viime vuoden lopussa maailmalla ja nyt tammikuussa Suomessa ensi-iltansa saanut La La Land on jotenkin hyvin ainutlaatuinen elokuva. Kun ensimmäinen kohtaus lävähti valkokankaalle, ihmiset nousevat ruuhkassa autoistaan, puhkeavat lauluun ja alkavat tanssia, olisi tehnyt mieli huutaa ääneen "tehdäänkö tälläsiä leffoja oikeesti vielä". Ilmeisesti ainakin kannattaa tehdä, jos tulos on ehdokkuus seitsemään Golden Globeen ja jokaisen ehdokkuuden voittaminen.

Juonen kulku on pitkälti ennakoitavissa ja klassinen musikaalirakkaustarina, mutta siihen on tuotu joitain teräviäkin särmiä, jotka nostavat sen liian siirappisuuden vaarasta pois ja musikaalimaailmasta realistiseen elämään. Se on jazz-pianistin ja näyttelijän rakkaustarina, joiden kummankin täytyy löytää oma tiensä niin toistensa avulla kuin ihan omat taistelut taistelemalla.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Justin Hurwitz, ja hän on tehnyt uskomattoman hyvää työtä. Musiikista löytyvät tarttuvat laulumelodiat, vielä tarttuvammat pianoriffit ja tanssimaan vaativat instumentaalibiisit. Siinä on niin tarinan ja päähenkilöiden mukana kulkevia jazz-biisejä ja musikaalien kultavuosikymmenten klassisia orkesterisovituksia kuin nykypäivän konemusiikin ulottuvuuksiakin. En ole viime perjantaista lähtien kuunnellut melkein mitään muuta kuin La La Landin soundtrackia, kestää neljäkin alusta loppuun -kuuntelua peräkkäin.

Pääparia esittävät Ryan Gosling ja Emma Stone eivät ole ihan yksiselitteinen valinta tällaisen musikaalitykityksen suurimpiin laulurooleihin. Molemmilla on niin näyttelijä- kuin musiikkitaustaa, mutta kummankaan lauluääni ei ole vahva Broadway-ääni. Isoissa laulukohtauksissa hiukan kyseenalaistin valintaa, mutta toisaalta mietin, että eihän musikaalilaulajien tarvitse aina ollakaan sellaisia. Molempien äänet ovat lopulta hyvällä tavalla mielenkiintoiset ja pääsevät todella hyvin oikeuksiinsa soolobiisiensä aikana; Goslingin City of Stars ja Stonen Audition ovat huikeat juuri näillä äänillä.

Ja etenkin tanssikohtauksissa Goslingin ja Stonen välillä kipinöi. Oli kyseessä sitten vain näiden kahden välinen kohtaus steppikengät jalassa tai värikäs ja energinen joukkokohtaus, heitä on ilo katsella.

La La Land on elokuva vahvasti vanhojen musikaaliklassikoiden hengessä, josta on puhuttu jopa nykypäivän Singing in the Rainina. Se on rakkaustarina, jossa on niin hattaraisemmat kuin kivisemmät polkunsa ja jonka suurimmaksi teemaksi nousee omien unelmien takana seisominen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tykkään pt 5

En tykkää

- aamujen pimeydestä
- iltapäivien ja iltojen pimeydestä
- jäisistä jalkakäytävistä
- lapasten kotiin unohtamisesta
- pettymyksistä
- välinpitämättömyydestä
- kursseista jotka oli ensin mielenkiintoisia mutta nyt vaan kyllästyttää
- siitä kun on sellainen olo kuin olisi mustepullo jonka korkki on niin tiukassa ettei sitä saa auki
- siitä kun on sellainen olo kuin olisi mustepullo jonka korkki aukeaa liian helposti eikä sitä saa kiinni ennen kuin se on valunut kokonaan pois mustana ja tahmeana ja tahraavana ja kauheana


Tykkään

- Skam-sarjasta
- Sherlock-sarjan uudesta kaudesta
- Ed Sheeranin Shape of Yousta ja Castle on the Hillistä
- La La Landista
- La La Landin soundtrackista
- spotify premiumista
- tyypeistä jotka välittää