Sekin kääntyy lopulta

Tänään takapihan asfaltilla oli ensimmäistä kertaa kesän jälkeen keltaisia lehtiä. Ensimmäinen tunne oli kauhistus, marraskuu tulee. Rooibos tuoksuu toissa talvelta ja kyyneliltä, Clipperin se joku maku mitä meillä on kaapissa tuoksuu viime talvelta ja ahdistuneelta stressiltä. Iski kauhu tulevan talven peittävästä tunteesta, siitä jonka muistaa kun ajattelee sitä talvea ja ahdistus siitä, minkä teen tuoksu se seuraava tulee olemaan.

Mutta sitten tajusin, että talvi ei ole vielä tulossa. On tulossa syksy. Ja kevät on aina onnellisuuden kevät, mutta syksy on heti kakkosena. Syksy tuntuu hyvältä, syksyllä voi hautautua villapaitoihin ja villasukkiin, syksy enteilee talvea mutta tuntuu silti hyvältä. Ja sitten heräsin siihen, että nyt on kuitenkin vasta elokuu.

"Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa."

Syksyn tulon tunnistaa siitä, että soittolistat täyttyvät Juice Leskisestä.

Ja siitä, että iltapäivisin ei jaksa lähteä minnekään, kun on ollut koko päivän koulussa. Niin, mä olen nyt se lukiolainen. Eilen palvottiin kakkosia, tultiin abien toimesta pelastetuiksi, koko päivän oli jalassa punaiset pyjamanhousut ja Uffin neljän euron punaisessa ja revityssä paidassa luki "taide tulee minuun". Hengästyttävän päivän jälkeen oli käsiä tärisyttävä olo kun käveli koulun portaita ylös, ympäriltä sateli välittäviä halauksia ja tervetulotoivotuksia ja se taide oli tullut meihin. Lopullinen lukioväsymys oletettavasti iskee jo ennen joulua mutta sitä ei odoteta, siihen asti eletään täysillä syksyä.

Tällä viikolla taiteiden yönä oli spoken wordia, ääneen luettua runoutta ja lupaus itselle siitä, että seuraavan kolmen vuoden aikana minäkin olen tuolla lavalla, seuraavan kolmen vuoden aikana minäkin kirjoitan jotain tuollaista, esitän jotain tuollaista, löydän itsessäni jotain. Oli voitettu kilpajuoksu Tokmannin sulkemisajan kanssa. Oli naurua, oli uskomattomia ihmisiä.

Ilma on alkanut aamuisin tuoksua syksyltä, mutta olen elänyt kesäpäiväonnellisuutta siitä huolimatta. Suomenlinna on elokuussa ollut todellinen ystävä. Olen varma, että tulee loppuvuodestakin olemaan, en aio luopua siitä vapauden ja hyvän olon tunteesta ja tilasta hengittää vain kylmenevän ilman vuoksi.

On ollut ahdistuneita aamuja jotka kääntyvät hyvän olon illoiksi ja ahdistuneita iltoja jotka kääntyvät hyvän olon aamuiksi. Ja jos ei hyvän olon aamuiksi niin ainakin hyvän olon seuraaviksi illoiksi. Pääasia on, että ne ovat kaikki lopulta kääntyneet. Puhumalla puolitoista tuntia puhelimessa, kuuntelemalla Elvis istuu oikealla noin kolmetuhatta kertaa ja haaveilemalla keikoilla hyppimisestä, syömällä Mäkkärin ranskalaisia vaikka Mäkkäri onkin vähän boikotissa, saamalla maailman parhaita halauksia, kuulemalla että on merkityksellinen, kuulemalla että on tärkeä, rakas. Ikävöimällä kauempana sijaitsevia tyyppejä, niitä joita ei voi joka päivä halata, huutamalla että pian on pakko tavata taas.

Painavat hetket ovat kaikki lopulta kääntyneet. Hyvään oloon. Pian on syksy, mutta talvikin kääntyy loputa. Kevääsen.