Lukiolainen kesälomalla

Mä en ole enää peruskoululainen. Yhdeksän vuotta ja kaksi koulua, joissa oli molemmissa niin hyvät kuin huonot puolensa, ovat nyt takana. Mä olen nykyään opiskelija. Lukiolainen.

Ja kesälomalla.

Yläaste kohteli huonosti ja hyvin, oli onnellisia päiviä ja viikkoja, mutta joinain päivinä ei olis jaksanut nousta sängystä, mutta oli vaan pakko. Vaikka ysiluokan aikana opiskeleminen ei välillä olisi kiinnostanut yhtään, töitä tehtiin ja loppujen lopuksi sain stipendin koulun parhaasta keskiarvosta.

Kevätjuhlapäivänä kun kaverit lähtivät ulos kesäloman kunniaksi, jäin kotiin syömään raparperipiirakkaa ja lukemaan. Tuntui hyvälle.

Ekoina lomapäivinä tuntui niin hyvältä, kun ei tarvinnut tehdä läksyjä eikä ajatella, mikä koe ensi viikolla on. Kävin Tukholmassa (se kaupunki tekee mut onnelliseksi), hengasin kotona ja luin vähän lisää, näin ehkä maailman parhaita tyyppejä (#salsatequila). Nyt oon alkanut tajuta, että tää se oikeasti on, kesäloma. Kesäloma!

Niin ja tulihan ne lukiotuloksetkin. Pääsin ykkösvaihtoehtoon, olin jännittänyt asiaa ihan hirveästi. Nyt, kun ei tarvitse enää jännittää sitä, mihin lukioon menee, jännittää se, millaista se tulee sitten olemaan. Miten kaveripiirit muodostuu, miten kaikki koeviikot toimii, en oo enää peruskoulussa vaan vastuussa omista opiskeluistani, mitämitämitä... Pelkkä kouluun pääseminen vaikutti siltä isoimmalta jutulta, mutta nyt alkaa tajuta, ettei se ollutkaan. Edessä on kolme vuotta tätä seuraavaa koulua. Tästä se vasta alkaa.

Mutta ei se vielä ala. Kesäloma.

Oon Goodreadsissa 11 kirjaa jäljessä aikataulusta, kun tavoitteenani on se 60 kirjaa tämän vuoden aikana. En varmasti saa kirittyä vaikka en tekisi koko kesänä muuta. Mut ihan sama. Mun ei tarvii. Mun ei tarvii saavuttaa mitään typerää tavoitetta. Luen sen verran ja sellaisia kirjoja kuin tuntuu hyvältä.

Ja se tuntuu hyvältä. Niin pitkään lukeminen illalla etteivät silmät enää vain pysy auki. Kaatosateen kuunteleminen kirjan kanssa. Oon löytänyt sen taas.

Kevään mittaan en oo aina jaksanut. En oo jaksanut koulujuttuja, heräämistä, ihmisiä ympärillä, sitä että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain, oon kaivannut sitä että voi vaan istua yksikseen, lukea, kuunnella musiikkia, vain olla. Oon ollut väsynyt siihen, että ihmisiä pitää koko ajan miellyttää, pitää nauraa ja olla energinen ja tehdä asioita vaikka ei olisi sellainen fiilis.

Jotkut ymmärtää. Kun tarkemmin ajattelee, niin aika monetkin oikeastaan. Kiitos siitä.

Ja vaikka aina joskus kaikki ei oo hyvin, kokonaisuutena kuitenkin on. Nytkin mua hymyilyttää. Hymyilen ihan yksikseni kuulokkeet päässä ja kirja vieressä. Kesäloma.

Kesäloma!