Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on ollut minulle tämän vuoden odotetuimpia kirjoja, ja se, että tunnen kirjailijan, ei ollut ainoa syy. Kirjojen maailmaan sijoittuva maaginen realismi, kuulostaa jo yhdessä lauseessa ihanalta.

Antikvariaateissa asuva ja koko omaisuuttaan mukanaan kantava Mila etsii täydellistä kirjaa, juuri sitä oikeaa kirjaa. Kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, herra H:n Tarinataivas, ja kuin omilla keuhkoilla hengittävä kauppa ottaa Milan avosylin vastaan. Mila kasvaa kiinni niin kauppaan kuin sitä pitävään perheeseen, erityisesti ikätoveriinsa Toniin. Kun noituutta kammoava herra Kunnas saapuu kaupunkiin, uhkattuna on niin kaupan kuin Milankin tulevaisuus.

Hanna Kauppinen on hyvä ystäväni, ja siksi ajatusten jäsentely Kirjasta, jota kukaan ei koskaan lukenut on vähän hankalaa. On vaikea sanoa, kuinka paljon kirjan ihanuudesta tulee ihan vain siitä ylpeydestä, että oman ystävän kirja on käsissä konkreettisena. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että pidin kirjasta todella paljon ihan sen kirjankin takia. Hanna on ystäväni, mutta hän on myös erittäin lahjakas kirjoittaja.

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on lämmin ja kaunis. Sellainen, joka tuo kasvoille mukavan hymyn. Kauppisen kielessä riittää kaunista kuvailua ja kohtia, joiden lukemista ei millään haluaisi pysäyttää. Naurettua tuli, ja kyllä itkettyäkin. (Siinä vaiheessa olin tosin jo istunut kahdeksan tuntia junassa kirjan julkkareista kotiin päin, ja ystävät olivat juuri lähteneet omiin suuntiinsa.) Kirja on myös nopealukuinen, ja koko matkaseura (Kirjaneito ja Celestine, tiu) lukikin sen kokonaan matkalla Rovaniemeltä kotiin. (Oli muuten hyvä julkkarireissu, #salsatequila, kamut.)

Suosittelen Kirjaa, jota kukaan ei koskaan lukenut ehdottomasti kirjojen ystäville, kauniin kielen ystäville, hienovaraisen fantasian ystäville ja kaikille niille jotka vain haluavat lukea ihanan ihmisen kirjoittaman ihanan kirjan.

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut
Myllylahti, 2016
198 s.