tiistai 27. lokakuuta 2015

Ovikellonsoitto

Ahdistaa ajatus kauneuden puutteesta
liiasta kiireestä
maailmanlopusta

Tähtisumujen mittakaavassa ei ole muuta kuin aikaa,
mutta sitä on liian vähän, aina liian vähän

En tahdo kuolla marraskuussa
en viikon päästä
en huomenna

Sitä ennen tahdon tuntea kuplivan onnen ovikellonsoiton
sen pyrkiessä nimenomaan minun luokseni

Olen liian kesken enkä aio tulla valmiiksi

Vesi on mustaa, viileää, syvää
eikä siitä pääse uimalla pois

Ahdistaa ajatus kauneuden puutteesta
liiasta kiireestä
suhteiden lopusta

Tapahtui mitä tapahtui, tulen soittamaan sinun ovikelloasi.

6 kommenttia:

  1. Todella kauniit sanat ja tarkoitus, tulkitsin sen sitten oikein tai en <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jokainen varmasti tulkitsee tarkoituksen omalla tavallaan, joten sinun tulkintasi on ihan oikea sinulle :)

      Poista
  2. Huh! Olipa pysähdyttävää tekstiä, täytyi lukea monta kertaa.

    Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste :) http://hemulinkirjahylly.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-ja-uusi-blogi.html

    VastaaPoista
  3. Oikeest oot paras, oisko säkeistöö ajatusten valtamereen? Äh, mä taidan aina unihtaa lukea sun blogia ja sit ahmin sitä kunnolla ♥♥♥

    VastaaPoista

Kommentti ilahduttaa aina ♥