Marion ei ole koskaan löytänyt sisältään sitä tyttöä, joka siellä pitäisi olla. "Onko Marion tyttö?" ihmettelee leikkikaveri Timo, kun asia selviää äidin repliikistä. Marion leikkii ja isompana hengaa aina poikien kanssa. Lempinimeksi tulee Makke.
Äidiltä ja isoveli Aaronilta löytyy välillä empaattisia kykyjä Makkea kohtaan, mutta välillä häntä yritetään painaa tytön muottiin joka suunnasta. Makke tuntee olonsa kummajaiseksi, ei oikein tiedä mikä itse on. Melkein jokaista onnellisuuden aihetta varjostaa väärään kuoreen kuulumisen tunne.
Ahdistaa, kun ei tiedä, mennäkö tyttöjen vai poikien suihkuun. Menkat ovat aivan kauhea asia, miten ne saattoivat alkaa. Ennen urheilurintsikoiden hankkimista rintojen olemassaoloa yritetään häivyttää sideharsolla ja ilmastointitepillä. Maken täytyy samaan aikaan selvitä jotenkuten koulusta, taistella läheisten painetta vastaan ja yrittää löytää itsensä.
Poika on minusta onnistunut aiheen kuvaus. Monenlaisilla tämäntyyppisillä kirjoilla on mahdollisuus olla epäuskottava, mutta tämän kirjan kohdalla epäuskottavuus on onnistuttu välttämään. Osansa tässä on varmasti sillä, että teos perustuu Björkin oman pojan kokemuksiin.
Hienosti koottu tunnelma lätsähtää viimeisissä luvuissa, ja loppu muuttuu vähän selityksiksi. Epätietoista ja ahdistunutta tunnelmaa onnistutaan kuitenkin pitämään yllä hyvin pitkään.
Poika onnistui hiukan avaamaan transsukupuolisen henkilön maailmaa, näyttämään, millaista on, kun ei tunne kuuluvansa kroppaansa. Huolimatta siitä epätietoisuuden ja ahdistuksen ilmapiiristä tämä on vahva kirja. Se kertoo, että kaikesta voi lopulta taistella läpi.
Teos: Poika
Tekijä: Marja Björk
Like, 2013
Sivuja: 215
Ps. Taidan jättää HelMetin Kirjan vuoden lukuhaasteen kesken. En oikein nauti sen tekemisestä enää. Kuten olen jo ennenkin sanonut, en ole listaihmisiä.
Musta taas tuntui vähän siltä, ettei tää ollut uskottava tarina. Että se oli liian helppoa. Arvostan silti sitä, että tärkeästä asiasta kirjoitetaan - romaani, mutta myös blogikirjoitus :)
VastaaPoista