Ala-asteella kaikkien päihin paukutettiin, että jos joku ehdottaa tapaamista netissä, ei saa suostua. Ihmiset eivät ole netissä omia itsejään, tai ainakaan kaikki eivät ole. Jollain keskustelupalstalla tapaamasi nätti tyttö tai söpö poika tai ihan vaan hyvä tyyppi voi olla kauhea pedaripappa joka kidnappaa, pyörittää tervassa ja höyhenissä ja lopulta koet tuskallisen kuoleman.
Puhuttiin joidenkin ihmisten netissä kohtaamista tosi rakkauksista, koko elämän kestäneistä kumppaneista. Kysyttiin, uskotko nettirakkauteen ja kaikki vastasivat ei. Netissä ei voi tavata hyviä ihmisiä, netissä ei voi tutustua kunnolla.
Ja joo, voihan se niinkin olla. En ole ajatellut mennä suomikaksneljään sopimaan tapaamisia kotiovelleni. Varmasti netissä liikkuu myös niitä jotain muuta ihmistä esittäviä pedaripappoja. En kiellä, en todellakaan.
Mutta ennen en uskonut mihinkään netissä tapahtuviin tutustumisiin. (Lue käsite "ennen" sanoina "ennen kuin aloitin bloggaamisen".)
Kun laitoin blogin pystyyn, aloin uskoa internet-tuttuihin. On ihan kuin olisin oikeasti jutellut niin monen ihmisen kanssa. Ja kyllähän minä olenkin. Kommenttiboksien kautta. Instagramin ja twitterin kautta. Hassua on se, että porukka on niin kaikenkirjava. Jos en olisi aloittanut bloggaamista, en olisi koskaan joutunut tekemisiin näiden ihmisten kanssa.
No niin, uskon nettituttuihin. Entä seuraavaksi? Sitten tapasin Suden livenä.
Kommenttibokseissa ja twitterissä on tullut juteltua. Susi tulee kesällä Helsinkiin. Hei, mitä jos tavattaisiin? Ruvettiin juttelemaan whatsappissa.
Kuten huomaatte siitä, että istun nyt kirjoittamassa tätä, Susi ei kidnapannut mua. Eka kerta, kun tapasin netissä tapaamani tyypin (olipa hämmentävä lause), ja oli kyllä kivaa. Kirjamessuja odotellen, heheh.
Aloin uskoa siihen, että internetissä voi tavata huippuihmisiä ja niiden kanssa voi keskustella ihan samalla tavalla kasvoista kasvoihin kuin ruudunkin läpi, aloin uskoa internet-ystävyyteen. Olen kokenut ahaa-elämyksen, kiitos Susi, oli mahtia.
Joo, teki nyt mieli jakaa ajatuksia aiheesta, kun sitä on nyt tullut vähän miettineeksi. Toivottavasti tykkäsitte. Katsotaan jos saisi heinäkuun koosteen ja jotain kirjapostauksia joskus kirjoiteltua. Nähdään taas!
Mulla oli vuosi sitten tuo sama. Tai siis, että en uskonut todellakaan löytäväni netistä minkäänlaisia kivoja ihmisiä tai saati että ystäviä. Nyt minulla on jo muutama todella hyvä nettiystävä. Eli kyllä, netissä pystyy kohtamaan ihania ihmisiä <3
VastaaPoistaTotta :)
PoistaMeillekin paukutettiin tuota päähän vuosikaudet, ja mitä tekee Cele? Pistää viestiä nettitutulle: "hei nähtäiskö huomenna kun liikun siellä päin". (Tosin näiden tapahtumien välillä oli monta vuotta ;)) Mutta oikeassa olet, netistä voi löytää ihania ihmisiä :3
VastaaPoistaP.s. Yritin saada Suden kertomaan sulle terveisiä, mutta se mokoma huomasi liian myöhään mun viestit, joten terveisiä näin jälkikäteen ;)
P.p.s. Olis kiva tavata joskus :)
Jotkut terveiset sain joskus, mutta kiiyos nyt näistä jälkikäteisistäkin ;)
PoistaJa niin olis, Susi sanoi että olitte jotain kirjamessusuunnitelmia miettineet, ehkä siinä samassa rytäkässä jos päädytään kaikki sinne samana päivänä :D
Kai kirjamessuilla poikkeatte myös bloggaajapisteellä (kaipa sellainen saadaan tänäkin vuonna kasattua), siellä tapaa lisää nettiväkeä (ja se on niin julkinen paikka että kidnappaaminen on hankalaa).
VastaaPoistaMinun kouluaikoinani nettiä "ei ollut olemassa" joten tuollaista varoittelua ei ole siellä kuullut, mutta myöhemmin toki kyllä, ja onhan siinä totta...mutta toisaalla tässä on monella foorumilla monien vuosien aikana tosiaan myös tutustunut huomattavaan joukkoon ihmisiä joista voinee olettaa että suurin osa heistä on ainakin suunnilleen sitä mitä väittävät :) (ja kohtalaisen joukon on myös tavannut sekalaisissa yhteyksissä)
Kyllä se on vähän eri juttu, kun vertaa kirjablogipiirejä ja jotain epämääräisiä keskustelupalstoja. Ihmiset ovat varmasti aika suurelta osin oikeita näissä ympyröissä. Jos bloggaajapiste saadaan kasaan niin ehdottomasti tulen käymään! :)
PoistaArvostan suuresti kohtaa "Susi ei kidnapannut" :D
VastaaPoistaKiitos itsellesi, oli ihana päivä! Kirjamessuilla sitten taas. :)
Nii, mä vain kerron kansalle totuuden. Et kidnapannut vaikka ehkä meinasitkin. :D
PoistaOdotan lokakuuta (?) että saan nähdä teitä tyyppejä!
Minä tapasin mieheni aikoinaan netissä, ja aika vaikeaksi olisi suhde muodostunut, jos emme olisi naamakkain uskaltaneet tavata. ;) (Toki ensitreffit tai vaikka kolmet julkisella paikalla jii än ee.) Nettikaverit ovat parhautta!
VastaaPoistaHeh, siinä meni sekin uskomus ettei niitä oikeita rakkauksiakin syntyisi netissä ;) Nettikaverit todella ovat parhautta, olen nyt tajunnut sen!
PoistaHei kyllä tosiaan ehdottomasti nähään kirjamessuilla! :) Samaistun tähän postaukseen vahvasti!
VastaaPoistaJes, odotan innolla! Uskon, olinkin varma että joku sanoisi noin ;)
PoistaHyvä, pohdiskeleva kirjoitus. Muutamat parhaimmista ystävistäni ovat tulleet tutuksi netin kautta, mutta kaikkien kanssa tuttavuutemme kantaa jo 5-15 (!) vuoden taakse. Jotenkin sitä kaikenlaisen kirjoittamisen ja yhteydenpidon myötä on löytänyt hyviä ystäviä yllättävistä paikoista.
VastaaPoistaOi, ihana että pidit!
PoistaVarmasti hyviä ystäviäkin tarttuu matkaan, kun on kauan erilaisissa yhteyksissä ihmisten kanssa tekemisissä. Ihana ajatus, että näitä ekan kerran tapaamisia voi ehkä muistella 15 vuoden päästä samojen ihmisten kanssa!
Minäkin olen tutustunut ihmisiin netin välityksellä ja muutamia nähnyt sitten livenäkin. Kirjabloggareita muiden muassa. Monesti tapaamiset on järjestetty isommalla porukalla, jolloin ne ovat lähtökohtaisesti tuntuneet turvallisemmilta (joskin kaikki tapaamiset julkisella paikalla). Mutta kun olen tavannut ystäviä netistä ilman porukkaa, on tapaamiset tehty julkisella paikalla ja ensimmäisellä kerralla oli äitini mukana, koska olin sen verran nuori vielä (muistaakseni 14 vuotta). Netin kautta voi löytää hyviä ystäviä, mutta varovainen on toki hyvä olla varmuuden vuoksi. Koska kuitenkin niitä ikävämpiäkin tapauksia silloin tällöin putkahtaa esiin :/
VastaaPoistaJuu, mekin Suden kanssa tavattiin julkisella paikalla, jossa oli paljon ihmisiä. Vaikka olisinkin varma siitä, kuka joku netissä tapaamani tyyppi oikeasti on, en kyllä uskaltaisi tavata ekaa kertaa jossain sivukujilla, etenkin jos tämä tyyppi itse sitä ehdottaisi. Tosi kivaa kuitenkin, että netistäkin voi löytää todella hyviä ystäviä!
PoistaMinusta netti on hyvä kumppanin etsinnässä. Se mahdollistaa romantiikan.
VastaaPoistaSiellähän voi tutustua hiljakseen ja pitkään ennen tapaamista vähän niin kuin kauan sitten (ennen minun nuoruuttani), kun seurusteltiin ja tutustuttiin kävelyillä ja kahviloissa ja vasta aikojen kuluttua mentiin kihloihin ja vasta sitten saattoi vaikka suudella. Vai onko sellaista aikaa Suomessa ollutkaan? Nyt voisi olla, oppisi tuntemaan toisen "sielun" ennen fyysistä tutustumista. :)
Jos minulla olisi tällainen ajankohtaista, niin varmaan käyttäisin nettiä.
Minusta nettitutun voi ihan hyvin tavata mutta kuitenkin kannattaa ottaa vaikka joku kaveri mukaan. Hyviä kavereita olen kuitenkin saanut joita toivottavasti tapaan vielä joskus :)
VastaaPoistaMukavaa, kun löysit uuden ystävän :)
VastaaPoista