Ellen lukee muuttui, minä en

Öö tota joo. Oon jo jonkun aikaa suunnitellut vaihtavani blogini nimen. Se on nyt vuoden ollut Ellen lukee, ja alkoi vähän nyppimään.

Ellen lukee. Kuinka tylsä. Ja mähän sitä paitsi teen (bloginkin puolella) ihan sikana muutakin kuin luen. Fiilispostausten ja muiden sellaisten härpäkkeiden määrä vain kasvaa.

Joten päätin muuttua. En tiedä, onko tämä paras hetki muuttumiselle, kun monet bloggaajat maratoonaavat (mäkin luultavasti huomenna!) ja jotenkin ainakin itse koen, että blogeissa on nyt juuri todella aktiivista touhua. Olisi voinut ehkä muuttaa sitä blogin nimeä johonkin suvantoaikaan. Oon jo pitkään punninnut joitain vaihtoehtoja, mutta ne eivät kai ole olleet niitä oikeita, ei niissä ollut sitä fiilistä. Musta tuntuu että tässä on nyt se fiilis, se tuntu, se ellen. Se sitä paisti viittaa nyt sekä lukemiseen että kirjoittamiseen.

Vaikka mieli ehkä vähän tekisikin, en muuta blogin osoitetta. On hirveen hienoa, jos blogin nimi ja osoite ovat samat, miellyttää esteettistä silmääni (jos sellaista edes on), mutta ei nyt. Jos menisin osoitettakin muuttamaan, niin häslinkiä syntyisi liikaa.

Olen kuitenkin edelleen se sama tyyppi. Ellen, päivää, en ole muuttunut vaikka blogini nimi muuttuikin, istu alas vain. Sisältö on sama vaikka ulkokuori onkin eri. (Eikä edes ole, ulkoasu pysyy samana, se on kiva.)

Niin, sen uuden nimen hoksaatte varmaan katsoa tosta ylhäältä, se lukee siellä kaikkein ylimpänä suurin vihrein kirjaimin :D

Älkää jooko hämääntykö liikaa ihmiset, olen edelleen Ellen lukee, tuli nyt vaan sellanen olo että tää on kiva nimi ja se varmaan pysyy ainakin sen seuraavan vuoden. Toivottavasti enemmänkin. Hyvää maratoonailua teille jotka sitä jo teette, liityn luultavasti huomenna mukaan.