tiistai 5. toukokuuta 2015

Olen heittelehtivä runokokoelma

Oon lukenut kirjoja, muttei ole inspistä kirjoittaa niistä. Ei ole inspistä kirjoittaa oikein mitään. Paitsi tätä tajunnanvirtaa ja päiväkirjaa. Eilen eikun toissapäivänä kirjoitin kyllä runon. Ensimmäisen onnellisen runon kuukauteen.

Kaikki inspis menee musiikkiin. Se runokin syntyi ensisijaisesti lauluntekstiksi. Olen (ainakin melkein) aina tykännyt musiikista, mutta nyt olen tajunnut, kuinka se on oikeasti minun juttuni. (Yksi niistä.) Että pystyn luomaan, tekemään, esittämään, fiilistelemään omaa, hyvää musiikkia. Olen tajunnut, että minusta oikeasti on siihen, että tosiaankin osaan tehdä sen. (En välttämättä yksin. Tarvitaan ehkä ystävä. Ja sehän minulla on. Ystävä, joka tekee, joka oikeasti TAHTOO TEHDÄ musiikkia minun kanssani.) 


Jos olisin kirja, olisin aika varmasti joku tunnelmasta toiseen heittelehtivä novellikokoelma. (Ei sen takia, että tykkäsin erityisesti sellaisista.) (Tarkemmin ajateltuna saattaisin erityisesti tykätäkin. En ole varmaan koskaan yrittänyt.) Olisin novellikokoelma sen takia, että minulla ei ole sitä yhtä juttua. Jotkut ihmiset tietävät haluavansa piirtää, laulaa tai lentää avaruuteen. He unelmoivat siitä, he taistelevat sen puolesta. He tekevät muutakin, mutta ainakin jossain mittakaavassa kaikki heidän tekemänsä lopulta tähtää siihen. Siihen THE UNELMAAN. Minulla taas ei ole sellaista. Minulla on monta juttua, monta unelmaa. Se musiikki, siitä on tullut todella suuri asia. Mutta kirjoittaminen on ihan yhtä suuri asia. Lukeminen. Partiota olen harrastanut pian kahdeksan vuotta, ja nyt, kun minusta tulee syksyllä johtaja ja ryhmänohjaajakoulutus alkoi juuri tällä viikolla, tajusin oikeasti taas, kuinka hyvä juttu partiokin on. (Oletteko huomanneet, kuinka usein teksteissäni esiintyy sana tajuta? Pitäisi päästää maneereista irti, pitäisi.)

Kun ajattelen, niin eihän sen tarvitsisi olla novellikokoelma. Voisihan se olla runokokoelma. Joo. Jos olisin kirja, olisin tunnelmasta toiseen heittelehtivä runokokoelma. Jotkut saattaisivat olla vähän kangertelevampia runoja, ei mitään riemuvoittoja, mutta jotkut voisivat olla ihan onnistuneitakin.


Ruotsia, ranskaa, historiaa, ryhmänohjaajakoulutus, epäsäännöllisiä verbejä, mustarastaita, farkkutakkeja, ystävyydentunnustuksia, riparia, vapaapäiviä, projekteja. Écrice, venir, voir, connaître, aller, être, faire. Silti istun tässä ja kirjoitan blogiin. En aio kehittää stressiä. (Saamme nähdä, onnistunko.) (Oletteko huomanneet, kuinka usein teksteissäni on sulkuja? Pitäisi päästää maneereista irti, pitäisi.) Teen kouluhommat ja kaikki muutkin jutut, mutta rentoutumishetkiä pitää olla. Lupaan lukea taas jatkosodan seurauksia heti tämän kirjoitettuani.

Haluaisin ehkä muuttaa blogini nimen. Ellen lukee on vähän tylsä. Samassa osoitteessa aion kuitenkin pysyä, ja pysyä kirjablogina myös. Ja tälläisenä fiilisblogina. Haluan olla molempia. Katsotaan, miten käy.


16 kommenttia:

  1. (Kyllä, huomasin nämä sulut)

    Minullakin on monta unelmaa, mutta olen kyllä huomannut tuon :) Tähtään siihen yhteen. Rakkauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen on varmaan ihan hyvä tähdätä. (Ja sulut nyt vaan on niin käteviä.)

      Poista
  2. Minusta on kiva lukea fiilis- sekä kirjablogia, joten hyvä, ettet vaihda aihetta! Minä taas tykkään Ellen lukee -nimestä, se on jotenkin tosi selkeä, mutta voihan välillä vaihdella :)

    Minäkin olen ollut partiossa, varsinkin retkillä oli kivaa. En oikein itsekään ole satavarma unelmista, mutta ehkä pari selkeää löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihetta en aio vaihtaa todellakaan, tää on kivaa näin. Saa nähdä, mitä teen sen nimen kanssa. Ja olen aika varma, että jokaiselta löytyy ainakin joku pieni unelmanpalanen :)

      Poista
  3. Ellen lukee jää mieleen, siinä on kaikki kahdessa sanassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni tuntuu olevan tätä mieltä. En vielä tiedä, miten tulee käymään.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Ihan tiedoksi vain, että sinähän se paras olet.

      Poista
  5. Tämä postaus sai hymyilemään. Minä tykkään blogisi nimestä, se ei ole tylsä vaan ytimekäs. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, hymyjä! Hmmm, ytimekkyys voi olla hyvä asia, mutten ole varma, tykkäänkö siitä tässä. Saa nähdä.

      Poista
  6. (Sulut on parasta.)

    Ihana postaus, oot ihana :) (Mä puolestani käytän ihan liikaa sanoja ihana ja rakastan...) Unelmia, hmm. Osa realistisempia, osa vähemmän realistisia. Osasta voi puhua ystävien kanssa, osa on niin salaisia, etten oikein tiedä niitä itsekään. Osa saataa toteutua, osa on vaan hölmön tyttösen päiväunia.

    Nimenvaihdosta jännityksellä odotellessa ;) Saas nähdä, löydänkö tätä blogia enää mahdollisen muutoksen jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ihana on aika ihana sana, tulee käytettyä itsekin ihan liikaa... Säkin oot ihana :D Mulla on noiden unelmien kanssa aika samalla tavalla, ovat kaikki suht erityyppisiä.

      Jos rupean muutoksia tekemään, niin infoilen ettei kukaan hämäänny liikaa!

      Poista
  7. Kokoelmana on hyvä olla, koostui sitten novelleista tai runoista tai molemmista :) On rikkautta olla monta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ainakin silloin kun sitä pysähtyy miettimään.

      Poista

Kommentti ilahduttaa aina ♥