Kun kuulin, että on ilmestynyt uusi runomuotoinen nuortenkirja, lähestulkoon hypin paikallani. Runomuotoon kirjoitettu nuortenkirja, sehän on itse täydellisyys! Kirja on lojunut kirjaston kirjojen pinossani jo jonkun aikaa, ja eilen sain vihdoin itseni sille fiilikselle, että tartuin Pahaan puuskaan. Luin sen kirjaimellisesti yhdeltä istumalta, eikä mennyt edes kauan.
Hillan pikkuveli Lauri on hypännyt junan alle. Hyvä, kiltti, iloinen Lauri, junan alla, kuollut. Hillalle tämä on kova paikka (ihan niin kuin se olisi kova paikka kenelle tahansa). Äiti on masentunut, isä muuttaa Tallinnaan, mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. Päässä pyörii vain Lauri, Laurin kohtalo, Laurin teko, miksi miksi miksi. Hilla päätyy istumaan metsään kivelle, jonka Lauri on näyttänyt hänelle, ja silloin veli tulee hänen luokseen ja yrittää selittää. Kaikki oli hirvittävän pahan puuskan syytä, pahan puuskan, joka imee ihmisestä kaiken kivan, elämä tuntuu turhalta ja tyhmältä. Hilla haluaisi syyn, oikean syyn, mutta muuta Laurista ei saa irti. Tämä ilmestyy puhumaan Hillalle monta kertaa, ja joskus Hillan olokin helpottuu.
Tämä on niitä kirjoja, joiden koko juonen voi kertoa, eikä se ainakaan minun mielestäni haittaa lukukokemusta lainkaan. Pahassa puuskassa tärkeintä ei ehkä ole juoni tai tarina, vaan se, miten se on kerrottu. Kuronen käyttää puhekielistä runomuotoa, joka on minusta oikein toimiva. Tuntuu siltä, kuin saisi oikean yhteyden Hillan mieleen. Runomuoto tekee pelkistetysta tarinasta hienon lukea.
Juu, tykkäsin kyllä Pahasta puuskasta, minusta on todella hieno idea kirjoittaa nuortenromaani runomuotoon, ja jos tällaisia tulee lisää, luen ne ehdottomasti. Mutta kuitenkin tässä vaivasi se jokin. Minulle jäi vähän töksähdellyt olo. Kirjan loppu läsähti täysin ja jätti vähän pahan maun suuhun.
Lopusta huolimatta nautin tästä kirjasta kyllä. Tartu tähän, jos kaipaat vähän uudenlaista nuortenkirjaa.
Teos: Paha puuska
Tekijä: Kirsti Kuronen
Karisto, 2015
Sivuja: 75
Kirjan vuoden lukuhaaste: vuonna 2015 ilmestynyt kirja
Kirjankansibingo: mustavalkoinen
Tämä oli ensimmäinen kirjapostaukseni yli kuukauteen, olen ollut vähän laiska bloggaaja. Nyt olen saanut taas lukemisen päästä kiinni ja Hobitti on jo vauhdissa, postailen kunhan kerkiän! Ja huomenna loppuu koulu, uskomatonta! Ihanaa kesää♥
Ihanaa kesää ja lomaa sinullekin, Ellen! :) Olen samaa mieltä siitä, että olennaista Pahassa puuskassa on kerrontamuoto ja -tyyli. Siinä Kuronen onkin onnistunut erinomaisesti, minä pidin tästä hyvin, hyvin paljon. Erittäin koskettava kuvaus suuresta surusta.
VastaaPoistaMinäkin pidin, virkistävän erilainen kirja. Kerrontamuoto oli hienosti rakennettu.
PoistaOi, kuulostaa kiinnostavalta :)
VastaaPoistaIhanaa kesälomaa sulle<3 Mä en oikein vieläkään ole rekisteröinyt sitä, että peruskoulu oikeesti loppuu huomenna...
Heh, mulla loppuu vasta kasiluokka enkä ole oikein rekisteröinyt vielä sitäkään... Parasta kesälomaa, Celestine♥
PoistaHyvää kesälomaa! :)
VastaaPoistaIhanaaihanaaihanaa kesälomaa♥
PoistaHyvää kesää sinullekkin! Tämän kirjanhan voisin lukea... kuulostaa oikeasti mielenkiintoiselta!! :)
VastaaPoistaMielenkiintoisella tavalla toteutettu se olikin! Hyvää kesää:)
PoistaSait kiinnostukseni heräämään kirjaa kohtaan. Tulee luettua niin vähän runomuotoon kirjoitettuja teoksia, että tähän voisi jo pelkästään vaihtelun vuoksi tarttua.
VastaaPoistaajattelin-tanaan.blogspot.fi
Ehdottomasti kannattaa! Jo pelkästään vaihtelun vuoksi, ja toivotaan, että tällaisia ilmestyisi lisää vielä paremmin koottuina.
Poista