Huhtikuu

Nyt on toukokuu. Kesälomaan on neljä viikkoa. Enkä huijannut. Ihan totta.

Huhtikuu oli sekä hyvä että paha. Oli päiviä, jolloin olin täydellisen onnellinen, siis todella täydellisen onnellinen. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta sellaisia päiviä oli. Sellaisia, että olisin tahtonut vain tanssia, laulaa ja huutaa (jonka myös tein yhtenä päivänä). Toisaalta huhtikuussa oli myös sellaisia päiviä, että angsti oli suuri. Yleensä saan angstit purettua päiväkirjaan tai musiikkiin, mutta ainakin pari kertaa tuli sellainen olo, että tahdon valituksiini vastauksen. Oli se olo, etten osaa tehdä mitään, teen kaiken keskinkertaisesti ja itsetunto makasi rotkon pohjalla pienenä kärsivänä olentona. No, kuten täysi onnellisuuskin, sekin meni ohi. Rakkaan ystävän todellisilla sanoilla se meni ohi.

Huhtikuussa olin TET-harjoittelussa kirjastossa ja rakastin. Oli ihan mahtava viikko, kirjastotäteily oli just jees! Kirjaston porukka oli aivan mahtavaa, minut otettiin vastaan niin, että tunsin oikeasti olevani osa tiimiä enkä mikään nimetön tetti jossain hyllynnurkassa. Oli mahtavaa. Kirjastot mun sydämessä.

Kirjoitin kaksi fiilispostausta. Molemmat olivat hyvin onnellisia. Joo, olen ollut huhtikuussa onnellinen, koska kevät on varmaan maailman paras asia. Mutta älkää hämääntykö, en vain ole kirjoittanut pahoja tuuliani tänne, sillä niitä on ollut. Onnellisia postauksia on kuitenkin kivempaa lukea. Yhtenä päivänä oli kevät ja Eoin Colfer twiittasi mulle, toisena päivänä oli kevät ja mä makasin kukkamättäällä ja suoritin keväthuudon.

Luin huhtikuussa enemmän kuin olen edellisinä kuukausina lukenut, kuusi kirjaa:

-J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Koko tunteiden kirjo. Romanttisen pamppailevasta sydämestä itkuun.

-J. K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Ennen välttelemästäni päätösosasta tuli ehdoton suosikki. Ja ne kyyneleet.

-Eoin Colfer: Siipimies
Suuri, todellinen rakkaus aina ja ikuisesti.

-L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään
Kuinka kaunista. Päiväkirja ja unelmat on elämä.

-Eoin Colfer: Salamurhaajan oppipoika
Kyllä Colfer on ihana. Hihittelin mustalle huumorille.

-John Green: Kaikki viimeiset sanat
Ennakkoluulo kumottu, jes! Nautittava kirja, positiivinen yllätys.

Saldo: kuusi kirjaa, yhteensä 2838 sivua.

Kirjoitin huhtikuun kolmessakymmenessä päivässä kolme runoa. Kolme?! Ja kaikissa mainitaan kyyneleet. Pääsi näköjään käymään niin, että purin iloni tänne ja suruni runoihin. Näistä kolmesta valitsin tähän postaukseen kaikkein angsteimman, mutta mielestäni kaikkein onnistuneimman.

Silmälaseissani on suolarantuja
jotka ratkovat ilmaa
etelään ja pohjoiseen
Suolarannut peittävät näkyvyyden
en nää ulos,
mutta ihmiset näkevät sisään
vaikka tavoite on päinvastainen
Kaikki ihmiset ovat ihmisiä
mutta heidät voi jakaa kahteen ryhmään:
niihin joita voi katsoa
silmiin suolarantujen läpi
minkä vaan läpi,
ja niihin, joita ei
Silmiinkatsottavat ihmiset
voi päästää sieluun
vaikka kurkkua kliseisesti kuristaisikin,
vaikka kyyneleet virtaisivat
eikä niitä voisi pysäyttää
sillä entropia kasvaa,
elämänlangat menevät lakkaamatta
kohti täyttä sekasotkua
ja joskus langat menevät kokonaan takkuun
ja yksi on katkaistava,
jotta muut pääsisivät taas suoriksi
Katkaistun langan voi aina
korjata, solmia takaisin,
mutta se ei enää koskaan ole
se sama lanka
se sama kyynel
se sama suolarantu

Onnellista toukokuuta, kevättä. Ja niin, hyvää vappua.