Eoin Colfer: Siipimies

Jos minulta kysyy lempikirjailijaani, kaikki tietävät sen ensimmäisen vastauksen (Austen, tietty), mutta samaan hengenvetoon vastaan ehkä kysyjän ihmetykseksi myös Eoin Colferin. Ihmetyksen aihe löytyy katsomalla vaikka blogini sisältöäkin, perä perään klassikkoa ja nuortenkirjaa, mutta harvemmin mitään Colferia. Siis Colferhan kirjoittaa yleisesti ottaen seikkailua ja scifiä. Onko seikkailu ja scifi sitä perus Elleniä?

Olin joskus kymmenvuotiaana aivan rakastunut Artemis Fowleihin. Siis aivan täysin, mahdottoman rakastunut. Se romansseja rakastava sydämeni ja hitaammasta, mietiskelevämmästä tekstistä tykkäävä romanttinen Ellen on kasvanut vasta Fowl-kauden jälkeen. Mutta Siipimies pysyy kaikesta huolimatta yhtenä lempikirjoistani aina ja ikuisesti. Tämä kirja varasti sydämeni silloin, kun suurin osa siitä oli Artemis Fowlin ja halusin lukea kaiken, mitä tämä ihanan rikollisneroteinin keksinyt taituri on voinut kirjoittaa, ja vaikka kasvoinkin ehkä Fowleista vähän ulos (pitäisikin lukea nekin uudestaan, vähän verestää muistoja), sydämeni piti Siipimiehestä tiukasti kiinni. Tämä on sitä paljon puhuttua kestävää rakkautta.

Conor Broekhart syntyi kuumailmapallossa ja varttui Irlannin kupeessa olevilla Saltee-saarilla. Neljätoistavuotiaana hänellä on syntymäpaikkansa selvän enteen lisäksi muutkin hyvät lähtökohdat voittaakseen kilpajuoksun taivaalle, lentokoneen keksimisen valtakauden. Conorin isä on Salteen tarkk'ampujien kapteeni, opettaja lentämisen asiantuntija ranskalainen Victor Vigny ja lentolaitteista kiinnostunut Saltee-saarten kuningas Nikolaus, jonka tytär Isabella on Conorin paras ystävä, on hänelle kuin toinen isä. Pahamaineinen marsalkka Bonvilain kuitenkin tavoittelee saarten valtaistuinta, ja niin tiede, unelmat, kuin nuori rakkauskin (jep, romanttinen sydän tykkää) meinaavat kariutua täysin.

Tekisi kauheasti mieli kertoa lisää kirjan juonesta, koska tuosta kuvauksesta ei tule yhtään sellainen mielikuva, mikä kirja on oikeasti. Mutta en raaski kertoa lisää, koska tämä vain on sellainen kirja, josta et tahdo tietää liikaa, jos aloitat lukemisen. En siis kerro. Sanon vain sen, että jopa pientä raakuutta on (älkää takertuko tuohon sanaan, 'raaka' kuulostaa aivan kauhealta), Conorin tarina ei ole mikään siloiteltu. Se on tietysti kirjoitettu lapsille ja nuorille, ei siis mitään julmaa väkivaltaa, mutta siis tarkoitan, että tappeluilta ja miekkataisteluilta ei vältytä. En tykkää itse yhtään, jos jossain kirjassa veri lentää liiankin kanssa, mutta Colfer osaa tehdä sen todella hienovaraisesti mutta kuitenkin karusti.

Siipimiehestä löytyy tietysti joitain asioita, jotka vähän häiritsevät lukiessa, mutta en anna niiden häiritä liikkaa. Minä ja Conorin tarina olemme kasvaneet liikaa yhteen, että antaisin jonkun pikkuasian ärsyttää liikaa. Tajusin nyt taas, kuinka järjettömän taitava Eoin Colfer on, miksi rakastan häntä niin paljon. Viiltävä huumori, jolle on aivan pakko nauraa, todella kauniit kohtaukset, epätoivoiset kohtaukset, hahmojen kanssa todella elää. Ylistän taas, mutten muutakaan voi. Suomentaja Jaakko Kankaanpäälle täydet pisteet, kaikki Colferin kielikuvat ja pilke silmäkulmassa kirjoitetut kohdat on suomennettu todella sujuvasti ja hauskasti.

Jos jollekin jäi vielä epäselväksi (jota suuresti ihmettelisin) Siipimies on lempikirjani heti Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen. Saattaa olla jopa samalla tasolla. Tämä on vain todellaäärimmäisenjärkyttävänloisteliaan hyvä kirja. Kestävä, suuri, todellinen rakkaus aina ja ikuisesti. ♥

Teos: Siipimies
Tekijä: Eoin Colfer
Alkuperäisteos: Airman (2008)
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
WSOY, 2008
Sivuja: 473
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle