Jo Baker: Longbournin talossa

Siitä on kuukausi, kun kirjoitin viimeksi kirja-arvion. Voiko siitä tosiaan olla kuukausi, kun luin viimeksi romaanin loppuun? Kyllä siitä on. Mihin se kuukausi hävisi? Helmikuussa luin kuitenkin kolme romaania, mutta luin ne kaikki siinä kuun ekalla viikolla ja sitten oli kolme viikkoa taukoa. Kyllähän minä luin Sofian maailmaa, mutta vaikka se onkin hyvä, se odottelee pinossa keskeneräisenä. Ei ole ollut sellainen fiilis.

Toisaalta kyllä tiedän, mihin se kuukausi hävisi. Musiikkiin. HH!:n fanitus vain kasvaa ja olen tajunnut kansanmusiikin mahtavuuden uudestaan, kun on ihania ihmisiä ympärillä tekemässä sitä kanssani. Viiden tunnin kamuyhtye-treenit joista soitetaan ehkä kolme tuntia ovat ihan parhaita. Ja kerrankin on syy odottaa pimeää ja märkää lokakuuta. Haloo Helsingin Hartwall Areena -keikka 17.10. Menossa ollaan. Siitä tulee ihan mahtavaa, milloin olen oikeasti viimeksi odottanut syksyä? On se kuukausi kyllä hävinnyt myös deadlinejen stressaamiseen ja siihen fiilikseen, kun ainoa asia, jonka jaksaa tehdä, on katsoa Master Chef Australiaa telkkarista.

Taas meni fiilistelyksi. Siihen kirjaan.

Longbournin talossa on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo palvelusväen näkökulmasta. Kun Y&E:tä lukee, palvelijoita ei oikeastaan tule edes ajatelleeksi, vaikka heidät mainitaankin moneen kertaan. Kun Bennetin neidit lähtevät tanssiaisiin, jonkun täytyy olla vaunujen kanssa odottamassa ovella. Jonkun täytyy valmistaa kaikki herkulliset päivälliset. Jonkun täytyy kihartaa hiuksia ja hakea kaatosateessa kenkäruusukkeita Merytonista. Jonkun täytyy pestä mudassa olevat alushameet ja talon kaikkien naisten kuukautisrätit. Longbournissa eli Bennetin perheen talossa tämän kaiken hoitavat emännöitsijä rouva Hill ja miehensä sekä piiat Sarah ja Polly.

Kirjan päähenkilö on toinen piioista, Sarah. Hän on nuori, mutta sentään vanhempi kuin noin kaksitoistavuotias pikkupiika Polly. Molemmilla on talossa ihan hyvät oltavat vaikka joutuvatkin tekemään paljon töitä ja haaveilevat elämästä, jossa saisi tehdä työt itseään eikä aina isäntää tai emäntää varten. Pollyn oikea nimi on Mary, mutta hän on joutunut vaihtamaan sen, koska yksi talon neideistä on jo Mary, ja Sarah haaveilee Lontoon hienosta kaupunkilaiselämästä. Longbounrniin saapuu lakeijaksi mysteerinen James, ja salaisuuksien verkko alkaa paljastua itse kullekin.

Jos Longbournin talossa pitäisi luokitella tarkasti johonkin yhteen kirjallisuuden ryhmään, se olisi ainakin minusta hyvin vaikeaa. Kirja on Sarahin kasvutarina, todella monen ihmisen rakkaustarina, tarina unelmista, haaveista, pettymyksistä, epätoivosta ja itsenäisyydestä. Ja sitten se on ihan vaan fanfictionia, suuri kunnianosoitus Jane Austenille.

Pidin tästä kirjasta todella paljon. Siis oikeasti, nautin todella. Vaikka henkilöt ja tapahtumat ovat osittain tuttuja Y&E:stä, Baker on tuonut siihen paljon omaansa. Kieli on kuitenkin hyvin austenmaista ja uppouduin tekstiin ja se koukutti minut aivan täysin. Vajosin tarinaan, huokailin helpotuksesta, yllätyksistä, kauhusta ja ihan vaan onnesta. Jokaisen luvun alussa on lause suoraan Ylpeydestä ja ennakkoluulosta, ja sekin toi kirjalle oman sävynsä. Lempikirjani on taas Syystanssiaisten jälkeen saanut uuden puolen mielessäni tämän kirjan avulla. Koska vaikka kun seuraavan kerran luen Ylpeyden ja ennakkoluulon, esimerkiksi Jamesin syntyperä ei ole se, millaiseksi Baker on sen kirjoittanut (te, jotka olette lukeneet tämän, luultavasti ymmärrätte), mutta jotkut Sarah ja James varmasti olivat olemassa.

Teos: Longbournin talossa
Tekijä: Jo Baker
Alkuperäisteos: Longbourn (2013)
Suomentanut Helene Bützow
Tammi, 2014
Sivuja: 445
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, joka on mukaelma jostain klassisesta tarinasta