Fiilisten prosentuaalinen osuus

Hei taas. Vaikka tämä onkin kirjablogi, päätin nyt taas vähän fiilistellä. Näiden fiilispostausten prosentuaalinen osuus on kummasti kasvanut lähiaikoina, mutta saa kelvata. Tykkään kirjoittaa näitä, toivottavasti en karkoita näillä enemmän kirjapostauksista tykkääviä lukijoita.

Olen taas lukenut Harry Pottereita lähiaikoina. Tuntuu, että olen lukenut niitä koko ajan. Ja siltä myös näyttää, aloitin eilisaamuna kuudennen kirjan ja olen nyt sivulla 347. Neljän päivän aikana lukuvauhti on ollut keskimäärin 200 sivua päivässä. Siis miten ihmeessä mä oon ehtinyt?!?!? On ollut kaikkea muutakin tekemistä, koulujuttuja ja kaveritapaamisia, ja 200 sivua! Ihmettelen tätä. Kuten pari päivää sitten twiittasin, Harry on ilmeisesti taikonut mut jotenkin, kun en pysty laskemaan kirjaa käsistäni.

Tänään oli harmaata. On edelleen. Koko päivä taivaalta putoaa valkoisia hahtuvia, jotka ovat kauempaa katsottuna ihan kauniin näköisiä jos oikein yrittää olla miettimättä sitä, että ylihuomenna on huhtikuu. Mutta kun menee ulos, sen huhtikuun muistaa aivan pakosti ja sää on suoraan sanottuna hirveä. Saa kahlata nilkkojaan myöten harmaassa loskassa, ja koko ajan sitä tulee taivaalta lisää. Fiilis oli tänään myös vähän harmaa. Tai siis en angstannut, mutta meinasin oikeasti nukahtaa ranskantunnille. (Joka oli tuplatunti, siis vaikka tykkäänkin ranskasta, niin sitä ei jaksa kahta tuntia putkeen.) (Onneksi on pääsiäinen ja sitten vaihtuu jakso, päästään niistä ah niin ihanista maanantaiaamuista.) Kiitos rakas kesäaika, väsytti aivan hirveästi. Elättelimme kavereiden kanssa toivoa, että ope olisi unohtanut siirtää kelloja ja saisimme nukkua sen ekan tunnin, mutta kaikki kellot oli siirretty ja emme saaneet nukkua. (Paitsi luokan kello. On aivan kauheaa katsoa luokassa kelloa ja nähdä sen olevan kymmentä yli seitsemän.)

Nyt on ollut sekä hyviä että huonoja päiviä. Tai itse asiassa kaikissa päivissä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Minulla ei koskaan ole täysin pahaa tai hyvää päivää, jotenkin niissä on aina molempia. Ehkä yleisesti ottaen enemmän hyvää. Perjantaina kuuntelin kaksi ja puoli tuntia putkeen Haloo Helsinkiä kyynelrannut poskilla, mutta lauantaina juttelimme tärkeän ystävän kanssa syvällisiä ja vähemmän syvällisiä monta tuntia syöden siskon tekemiä sämpylöitä. Kävin lauantaina myös katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Vanja-enon äidin ja siskon kanssa, ja tykkäsin kyllä kauheasti. Näyttelijäsuoritukset olivat hienoja ja kaikki omalla tavallaan onnettomat ihmiskohtalot olivat kiinnostavia. Ja kyllähän me Earth Houriinkin periaatteessa osallistuttiin, kun me oltiin teatterissa eikä isäkään kotona, niin eihän siellä ollut mitään valoja päällä.

Käykää Youtubessa katsomassa Dark Lord Funk ja naurakaa. Kyseessä on Uptown Funk -kappaleesta tehty parodiaversio, Harry Potter -aiheisena tietenkin. Jos ette ole nähneet Uptown Funkin musavideota, niin katsokaa se ensin. Ja sitten Dark Lord Funk. Ihan parasta, nauroin niin paljon!

Olikohan vielä jotain muuta. Tykkään tulppaaneista. Rakastan mustarastaita.