Maggie Stiefvater: Viettelys

Kirjan kannen värinen tee on kivaa, hih ;)

Viettelys on itsenäinen jatko-osa Maggie Stiefvaterin Väristys-trilogialle. Olen aika lailla kurkkuani myöten täynnä ihmissusia kaikkien mahdollisten elämässäni lukemieni Twilight-muunnelmien takia, mutta Väristys-trilogia oli minusta onnistunut sellainen. Ihmissudet ovat pääosassa, mutta niiden tarua on vähän muunneltu täysikuujutusta poikkeavaksi ja Stiefvater kirjoittaa hyvin. Kun tuli ilmi, että trilogialle ilmestyy itsenäistä jatkoa, oli selvää, että tämä pitää lukea. 

Mutta tuo kansi. Väristys-kirjojen kannet ovat minusta todella ihania. Ne ovat herkkiä ja kauniita, mutta ne on kuitenkin toteutettu yksinkertaisesti. (Googlatkaa, jos ette ole nähneet.) Ja sitten tämä. Ei. Kaikki herkkyys ja varovainen kauneus on poissa, ja tilalla mustaa ja oranssia. Kirjaa lukiessani mielipiteeni kuitenkin muuttui. En edelleenkään suoranaisesti pidä tästä kannesta, mutta luettuani tämän kirjan tajusin sen pointin. Niinkuin ne herkät kannet olivat täydelliset Samin ja Gracen rakkaustarinalle, niin tämäkin on Colen ja Isabelin.  

Viettelys kertoo Väristys-sarjasta tuttujen sivuhenkilöiden Colen ja Isabelin tarinan. Cole on ihmissudeksi muutettu, entinen huumehörhö ja NARKOTIKA-bändin keulahahmo. Bändi on ollut ihmissusiasioiden takia tauolla ja rumpali on kuollut, mutta nyt Cole tahtoo laittaa NARKOTIKAN taas käyntiin. Hän lähtee Los Angelesiin panemaan bändin uudestaan kasaan, levyttämään albumin ja tosi-tv-ohjelmaan, joka seuraa albumin nauhoitusta. Sitä paitsi L.A.:ssa on myös Isabel. Itsekäs, maailmaa vihaava Isabel, johon Cole on rakastunut muttei ole nähnyt tyttöä pitkään aikaan. Kirja kertoo heidän tarinansa, joka on vaikea kaikkien huume- ja susisekoilujen sekä molempien itsekeskeisyyden takia. 

Stiefvater kirjoittaa paremmin kuin muistin. Vaikka teksti kertoo vaikeistakin aiheista ja sekaisin olevista tyypeistä, se pursuaa älyttömän kauniita lauseita ja kielikuvia. Välillä häiritsee se, että en muistanut Väristys-kirjoista kaikkia henkilöitä, joiden tarinan kannalta oleellisia taustoja ei aina selitetty kunnolla. Ei siis kauhean itsenäinen jatko kuitenkaan, Väristykset pitää olla luettuina. Se varmaan ainoa ärsytyksen aihe olikin. Koska en ollenkaan muistanut, kuinka kaunista Stiefvaterin kieli on, odotukset eivät olleet kovin korkealla joten en joutunut pettymään. Hieman häiriintyneetkin henkilöt kuvailtiin todella uskottavasti. Isabelin ja Colen välillä vaihteleva minä-kertoja on toimiva ratkaisu, kun molempien päänsisäiset liikkeet saadaan selville. Todella hyvin kirjoitettu ja laadukas nuortenkirja. 

Teos: Viettelys

Tekijä: Meggie Stiefvater

Alkuperäisteos: Sinner (2014)

Suomentanut Marja Helanen

WSOY, 2014
Sivuja: 347
Kirjan vuoden lukuhaaste: kirja, jonka nimi on yksi sana