Jane Austen: Neito vanhassa linnassa

Jos ketään ei häiritse, aion puhua tässä postauksessa tästä kirjassa käyttäen sen englanninkielistä nimeä Northanger Abbey. Luin kirjan siis suomeksi, mutta minusta Neito vanhassa linnassa on vain suoraan sanottuna typerä käännös tämän kirjan nimestä. Puhutaan siis Northanger Abbeystä ja jos en muuta negatiivista tästä kirjasta keksi niin tuo on ainakin.

Catherine Morland on 18-vuotias pappilantytär, joka pääsee tuttavapariskunnan, herra ja rouva Allenin, kanssa Bathin kylpyläkaupunkiin vierailemaan. Catherine ei ole ikinä ennen käynyt Bathissa tai missään muussakaan kaupungissa, joten hän on todella vaikuttunut paikasta, sen teatteriesityksistä, tanssiaisista ja muista huvittelumahdollisuuksista. Alun hankaluuksien ja sopeutumisen jälkeen Catherine alkaa nauttia Bathissa olostaan, erityisesti kun hän saa Isabella Thropesta sydänystävän ja myös Henry Tilney on ilmeisen viehättynyt tytöstä.

Catherine on jotenkin poikkeava muista Austenin sankarittarista. Lukijalle käy heti selväksi, ettei Catherine ole erityisen kaunis, lahjakas, eikä rauhallisen hienostunut. Hän on hiukan hupakkomainen ja lukee kauhuromaaneja. Hän osaa peittää tunteensa muiden läsnä ollessa, mutta päästessään yksin huoneeseensa hän sortuu hyvin epä-sankaritarmaisiin itkukohtauksiin. Catherinella on myös todella vilkas mielikuvitus, luettuaan muutaman kauhuromaanin hän on löytävinään aivan selviä todisteita murhista ja kaappauksista. 

Itse asiassa koko kirja on ainakin minusta hiukan poikkeava Austenin muista kokopitkistä romaaneista. Austen puhuttelee lukijaa suoraan monta kertaa ja kertoo, kuinka epäsopiva Catherine on kirjan sankarittareksi. Joitain henkilöitä kuvaillaan todella hupsuiksi ja heidän huonot luonteenpiirteensä kerrotaan suoraan. Northanger Abbeyssä on paljon kohtia, joita tekee mieli lukea ääneen tai vaihtoehtoisesti hihittää itsekseen. Herra Thrope ei esimerkiksi tahdo ottaa siskoaan mukaan ajelulle, tällä kun on niin paksut nilkat. Jotkut Austenin novelleista ja kirjetomaaneista edustavat osaksi goottilaista kauhukirjallisuutta. Täyspitkistä romaaneista Northanger Abbey on kuitenkin (ainakin minun muistikuvani mukaan) ainoa, jossa on tämän tyyppisiä piirteitä. Catherine epäilee tapahtuneen murhia ja kolkon (tai ei niin kolkon) linnan suljetut ovet pelottavat.

Henkilöitä kuvataan todella ironisesti, esim. rouva Allenia kuvaillaan näin: Rouva Allen oli sitä laskemattoman laajaa naisluokkaa, joiden seurassa ei voi herätä muuta tunnetta kuin ihmettely sen johdosta, kuinka kukaan mies on pitänyt hänestä kylliksi naidakseen hänet. Rouva Allen, joka aina ajattelee vain pukujaan ja vaihtaa nopeasti mielipidettään muiden mielipiteen mukaan, on muutenkin hauska henkilö. Esimerkkinä hänen sutkauksistaan on ainakin minun mielestäni todella huvittava "Ne (sateensuojat) ovat rumia esineitä kanniskella. Paljon mieluummin ottaisin koska tahansa mukaani vaikka tuolin." 

Northanger Abbey on taattua Austenia: hauskaa, ironista ja mukaansatempaavaa.

Teos: Neito vanhassa linnassa
Tekijä: Jane Austen
Alkuperäisteos: Northanger Abbey (1818)
Suomentanut Eila Pennanen
WSOY, 1999
Sivuja: 243

Ja tällä kirjalla yliviivautuu HelMetin lukuhaasteesta kohta kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä, paikkana Bath (Bathissa on Jane Austen Centre Janen kotitalossa) ja Britannia ylipäätään.♥