Aikomuksenani oli lukea Muumilaakson marraskuu jo heti marraskuun alkuun, mutta kävi näin että meni vähän tiukille, että ehdin lukea koko kirjan marraskuun aikana. En ole vieläkään täysin tajunnut sitä, että maanantaina on jo joulukuu! Joka tapauksessa käväisin muumilaaksossa ja pidin valtavasti.
Vilijonkka, hemuli, homssu Tuhto, Mymmeli, Ruttuvaari ja Nuuskamuikkunen ovat vähän syysmasennuksen vallassa ja yrittävät selvitä kaikki omista ongelmistaan. Nämä kuusi otusta suuntaavat matkansa muumilaaksoon tapaamaan muumiperhettä, muumimammahan on tunnetusti kaikkien vaivojen parantaja ja hemuli kaipaa kipeästi papan seuraa. Otukset saapuvat yksitellen muumilaaksoon, mutta muumit ovatkin kadonneet. Hieman vastahakoisesti ja toisiaan vierastaen nuo kuusi jäävät odottamaan perheen paluuta. Marraskuisten päivien aikana he oppivat tuntemaan ja tarvitsemaan toisiaan ja selviytymään ongelmistaan.
Olen lukenut (tai kuunnellut ääneenluettuna) kaikki muumikirjat ennenkin, mutta niihin on ihana palata. Muumilaakson marraskuun lukemisesta on niin kauan, etten muistanut enää melkein mitään sen tapahtumista ja ihastuin suuresti. Kirjassa on upeasti luotu syksyinen tunnelma ja se on aivan mahtavasti kirjoitettu. Kieli vain soljuu eteenpäin ja minä menen mukana. Aivan kuin lukisi kirjan mittaista hienoa runoa. Tunnelma on paitsi syksyinen, myös jotenkin todella rauhoittava. Tämä on sellainen kirja, jota tekisi koko ajan mieli lukea ääneen.
Kaikki Janssonin luomat öttiäiset ovat todella hurmaavia, etenkin tässä kirjassa. Ruttuvaarin vainoharhaisuus, kun hän luulee, että muut pitävät kemuja ilman häntä, on erittäin todellisesti kirjoitettu. Ruttuvaarilla on kirjassa todella paljon hykerryttävän hyviä repliikkejä, mutta erityisesti nauroin, kun Vilijonkka kysyy, onko vaarilla lapsia, ja tämä vastaa: "Ei millään muotoa. Minä en pidä sukulaisista. On minulla kyllä joitakuita lapsenlapsia, mutta ne minä olen unohtanut." Suloinen homssu on selvästi kirjallisesti lahjakas, mutta hänellä on vähän liian vilkas mielikuvitus ja hän on ilmeisesti vahvassa äidin tarpeessa. Muiden asioita järjestelevä hemuli, hiljainen ja vähän yrmeäkin Nuuskamuikkunen, luonnollinen Mymmeli ja siivoamiseen addiktoitunut Vilijonkka ovat kaikki hahmoja, jotka me kaikki voimme varmasti löytää läheisistämme.
Kun kerroin kavereilleni, että minulla on muumikirja kesken, varmaan jokaisen kommentti oli "aww ihana Ellen, kuin söpöö!", mutta eivät muumikirjat ole vain tuollaisia söpöjä lastenkirjoja, eivät lainkaan! Niistä löytyy mukavaa sisältöä niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Tällä kertaa minua puhutteli erittäin vahvasti tunnelma, kieli ja hahmojen luonteenpiirteet, ja nämä eivät ole asioita, joihin kaikenikäiset kiinnittävät huomiota. Viiden vuoden päästä saatan pitää jostain muusta asiasta. Muumikirjat rokkaa!
Kirja: Muumilaakson marraskuu
Tekijä: Tove Jansson
Alkuperäinen kirja: Sent i November (1970)
Suomentanut Kaarina Helakisa
WSOY, 1970
Sivuja: 171
Minäkin luin tämän uudelleen marraskuun aikana ja pidin tästä valtavasti! (Kuinka ollakaan..)
VastaaPoistaTuo repliikki Ruttuvaarilta on niin mainio! Tällä lukukerralla Ruttuvaarista tuli minulle paljon surullisempi hahmo kuin edellisillä lukukerroilla, mutta myös aidompi.
Minäkin aina törmään noihin söpöstelykommentteihin, kun muumikirja on kesken. Sanonpahan vain, että paljon menettävät he, jotka muumikirjoihin eivät tutustu ja lastenkirjoina niitä pitävät. Aamen.
Minä nauroin Ruttuvaarille valtavasti, erityisesti juuri tuolle kommentille.
PoistaAivan totta. Muumikirjat kunniaan!
Olipas mukavaa löytää tänne suloiseen blogiisi! Ryhdyin heti lukijaksi, ja jään innolla seuraamaan mitä kaikkea ihanaa luet. Jo pikaisella silmäilyllä totesin, että olet tänä syksynä lukenut vaikka mitä mielenkiintoista. :)
VastaaPoistaMuumilaakson marraskuu on ihana kirja, oma suosikkini muumikirjoista. Niin melankolinen, ja silti lohdullinen. Sellainen, jonka lukemisesta jää hyvä olo sydänalaan.
(Ja niin, minä olen neljäkymmentä, ja rakastan muumikirjoja. :) Minusta ne antavat jopa enemmän aikuiselle kuin lapselle!)
PoistaIhanaa, että tykkäät blogistani!:)
PoistaTuo hyvä olo sydänalaan oli mahtavasti sanottu. Ja lohdullinen tosiaankin!
Muumilaakson marraskuu on todellinen symppis tähän harmauteen ja ankeuteen, oikea piristysruiske. Aina on mahdollisuus tutustua uusiin ystäviin, kuten kirjassa tapahtuu ja hyväksyä erilaisuus ja vanhuus :)
VastaaPoistaErilaisuuden hyväksyminen onkin teema, jota en itse edes tajunnut, mutta nyt kun ajattelen, todella tärkeä sellainen. Todellakin sympaattinen, mahtava kirja.:)
PoistaTämä rakas kirja kuului tänä vuonna minunkin marraskuuhuni, pitkästä aikaa. Tässä on paljon syvyyttä ja suuruutta, ja niin kuin muumikirjoissa ainakin, omaa sanottavaa kaikille. Ihanan lempeä ja hellivä kirja!
VastaaPoistaSyvyys ja suuruus. Hyvin sanottu. ♥
Poista