Rakastuin Romeoon ja Juliaan siinä määrin, että päätin lukea lisää Shakespearea. Löysin kirjastosta Kesäyön unelman, joka palveli tarkoitustaan (minun läheisempi tutustuttamiseni Shakespeareen) vallan mainiosti. Etenkin nyt, kun ulkona on kylmä ja suurimmaksi osaksi aika harmaata, Kesäyön unelma sai minut mukavasti kesäfiiliksiin.
Kesäyön unelmassa kerrotaan hirvittävästä kolmiodraamasta, tai oikeastaan neliödraamasta. Hermia rakastaa Lysanderia ja Lysander Hermiaa, mutta myös Demetrius rakastaa Hermiaa, ja Hermiaan isä on vahvasti Demetriuksen puolella. Helena taas on rakastunut Demetriukseen, joka ei sokealta rakkaudeltaan Hermiaa kohtaan edes huomaa poloista Helenaa. Traaginen tilanne. Lisäksi keijujen kuninkaalla on vaimonsa kanssa kränää. Tässä kohtaa ajattelee jo: "aha, okei..." Soppaan lisätään vielä joukko työläismiehiä, jotka tekevät näytelmää Ateenan herttuan häihin. Miehet esittävät rakastavaisia, muuria ja leijonaa. Tässä vaiheessa mielessä on: "mitä ihmettä sen Shakespearen päässä oikeen liikkui?" Että rakkausdraama saataisiin selvitettyä ja näytelmä tehtyä, tarvitaan vähän keijujen apua. Nyt tämä selitys kuulostaa jo lastenohjelmalta. Mutta sille ei voi mitään, koska tuollaisista asioista tämä ehkä vähän pöhkö näytelmä kertoo. Pöhkö erittäin hyvällä tavalla.
Olen täysin rakastunut Shakespearen vanhaan ja runolliseen kieleen. Nautin koko kirjasta täysin siemauksin, vaikka jotkut henkilöt olivatkin vähän outoja. Työläismiesten nimet oli suomennettu tosi tyhmästi, mutta mitäpä muutakaan voi odottaa 60-luvun suomennokselta. Onneksi mikään muu suomennoksessa ei häirinnyt. Kesäyön unelma on kaikesta pöhköydestäänkin huolimatta tosi ihana, mutta ei päihittänyt Romeota ja Juliaa, jota rakastin kaikessa traagisuudessaan. Olihan tässäkin rakkausdraamaa, mutta ei niin voimakasta ja tässä on kuitenkin onnellinen loppu. Myös henkilöt olivat Romeossa ja Juliassa hienompia. Kesöyön unelmassa tytöt suuttuivat toisilleen niin, että meinasivat repiä hiukset toisen päästä, mutta miehet pysyivät koko kirjan ajan viilipyttyinä. Vaikka Romeo ja Julia päihittääkin tämän mennen tullen, oli tämäkin ihana, aivan mahtava. Love you, William Shakespeare!
Kirja: Kesäyön unelma
Tekijä: William Shakespeare
Alkuperäinen kirja: A Midsummernight's Dream (1605)
Suomentanut Yrjö Jylhä
Otava, 1999
Sivuja: 95
Ihanaa, kun olit käynyt blogissani kommentoimassa ja sitä kautta eksyin myös sinun blogiisi! Sen verran mitä selailin täällä, niin meillä taitaa olla hyvin samansuuntainen lukumaku monin kohdin (ainakin kaikkien ihanien vanhojen klassikkojen suhteen! <3)
VastaaPoistaShakespeare ei ole valitettavasti minulle vielä avautunut kunnolla, mutta hän on ehdottomasti kirjalija, johon haluaisin tutustua paremmin. Hänen runollinen kielensä on sen verran haasteellista ainakin minulle, että on ollut vähän työlästä päästä sisään. Juonikuvaukset Shakespearen näytelmistä ovat kuitenkin yleensä ihan huippuja!
Mäkin olen huomannut saman sun blogia lukiessa: klassikot maistuu molemmille:)
PoistaMä tosiaan ihastuin Shakespeareen koulun kautta äikäntunnilla, ja kun tekstiä lukikin vuoropuheluna eikä yksin, niin teksti oli jotenkin helpommin ymmärrettävissä. Ainakin musta tuntui siltä. Tosi kivaa kun sinäkin olet löytänyt mun blogin, mä olen lukenut sun postauksia nautinnolla ♥
Hahah, kuulostaa ihanalta kirjalta! Nauroin lukiessani sun tätä postaustaXD Pystyn kuvittelee elävästi työläismiesten näytelmän, johon tarttee hiukan keijujen apua:)
VastaaPoista