Jotenkin pääsi käymään niin, että olin juuri Tavastia-clubilla Michael Monroen keikalla. Muutamankin kaverini kommentti, kun kerroin olevani menossa tällaiselle keikalle, oli "en olis kyllä susta uskonu". Joo, kaverit, te tunnette mut, en olisi välttämättä itsekään uskonut itsestäni. Musiikkimakuni ei ole kauhean rock-painotteinen, ja huutamismusa on ihan kauheaa. (Sori kaikki jotka tykkäätte siitä.) Mutta kun isäni kysyi, tahtoisimmeko siskoni kanssa mennä katsomaan Monroeta Tavastialle, mielipiteeni oli "okei, mennään vaan". Ja olihan se ihan kiva.
Michael Monroella on mahtava lavakarisma. Se, mitä on The Voice of Finlandissa nähnyt, antaa hyvin osviittaa sille, mitä Monroe on livenä. Tuntuu siltä, kuin kaikki katsomossa olisivat oikeasti Monroen kavereita. Aika ihana tyyppi, sanoisinko. Musiikki taas on jotain ihan muuta. Jotkut biisit ovat hyviä, se täytyy myöntää, mutta ei tuo tuollainen oikein ole minun juttuni.
Täytyy kyllä ihmetellä, että miten se jaksaa. Viisikymppinen mies heiluu, huutaa ja hyppii lavalla lähes kaksi tuntia. Hien määrä on valtava, mutta ei se näytä missään vaiheessa väsyvän. Täytyy olla miehellä hyvä kunto.
Kokonaisuudessaan keikka oli ihan hieno. Vaikka musa ei ollutkaan ihan minun tyyliäni, oli kiva nähdä Tavastia, joka on aika magee paikka. Ja ainahan on jännää nähdä kuka vaan artisti livenä. Otin puolentoista tunnin aikana melkein 60 kuvaa, joista kyllä poistin kolme neljäsosaa, koska ne olivat niin epätarkkoja. Nuo kolme tuossa ylhäällä ovat parhaimmistoa. Michaelin saksofonin ja huuliharpun soitto on taitavaa, ja kyllä sitä valtavaa energiamäärää oli kiva katsella. En ehkä rupea Michael Monroen keikkojen vakioasiakkaaksi, mutta muutaman kerran sekin mies on ihan mukava nähdä.
Esiintyjät: Michael Monroe, Sami Yaffa, Steve Conte, Karl Rockfist, Rich Jones
Paikka: Tavastia rock club
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina ♥