Stanley Yelnats joutuu Greenjärven leirille. Se ei ole mikään tavallinen hupileiri vaan eräänlainen rangaistusleiri. Ja Stanley joutuu sinne, koska lenkkarit putosivat hänen päähänsä taivaasta. Greenjärven leirillä ei ole järveä, vaan se on pelkkä kuivunut pohja, ja tähän auringon kovettamaan pohjaan Stanley ja muut pojat laitetaan kaivamaan kuoppia. Kauheassa kuumuudessa, vain vähän vettä mukana. Se lujittaa luonnetta, Valvoja sanoo. Paahteessa on paljon takaumia, niin Stanleyn elämästä kuin 110 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Kirjassa on siis periaatteessa kaksi juonta: pääjuoni, jonka päähenkilö Stanley on, ja toinen, sata vuotta sitten tapahtunut. Ja mikään ei olekaan sitä miltä näyttää, vaan aivan päinvastoin.
Tämä kirja on tosi hauskaa palapeliä. Lopussa kaikki nidotaan yhteen ja totuus selviää, joten tätä oli ihan hauska lukea toiseen kertaan, kun jo kirjan alussa huomasi viitteitä lopputulokseen. Oivaltavaa palapeliä tosiaan. Kirjan keskivaiheilla mikään pala ei tunnu loksahtavan kohdalleen, mutta, kuten jo sanoin, lopussa sekin tapahtuu. Kirjan kieli tökkii välillä todella pahasti, ja ei tämä muutenkaan mikään maailmankirjallisuuden merkkiteos ole, vaikka tätä on paljon kehuttukin. Esimerkiksi minua ärsytti tosi paljon keltatäpläliskojen kuvailu. Keltaiset täplät, mustat hampaat, valkoinen kieli ja punaiset silmät kuulostavat vähän siltä kuin 6-vuotiaalle olisi annettu liskonkuva ja väriliidut. Oli Paahteessa hyviäkin puolia, esim. henkilöiden kuvailu oli todella hienoa. En ymmärrä tämän kirjan ylistämistä, mutta ihan hyvä kirja.
Kirja: Paahde
Tekijä: Louis Sachar
Alkuperäinen kirja: Holes (1998)
Suomentanut Jaana Kapari
Otava, 2001
Sivuja: 239
Mikä sen valvojan nimi oli iha vaa esseetä varten kysyn
VastaaPoista