Jane Austen: Järki ja tunteet

Tästähän alkaa tulla jo perinne, että lainailen siskoni tavaroita kirjakuvieni rekvisiitaksi. Eli siis nuo kuvan ihanat hiukset eivät ole minun, vaan tämän jo mainitun siskon, joka jaksaa poseerata minulle. Kiitos poseeraamisesta♥
    Elinor, Marianne ja Margaret Dashwood menettävät isänsä. Sisarukset ja äiti joutuvat huonoon asemaan, kun perintö meneekin melkein kokonaan isän edellisen avioliiton pojalle Johnille. Rouva Dashwood ja tytöt muuttavat vanhasta, rakkaasta kotitalostaan pieneen Bartonin huvilaan. (Tämä "pieni" huvila sisältää siis neljä makuuhuonetta ja kaksi olohuonetta, köh köh, pieni huvila...) Bartonin huvilasta vähän matkan päässä asuvat rouva Dashwoodin serkku, tämän vaimo ja tämän äiti, joiden taholta riittää kiusoittelua aviomiehistä Elinorille ja Mariannelle. Sehän koko kirjan idea oikeastaan onkin, saada sankarittarille hyvät, rakastavat ja ennenkaikkea rikkaat miehet. Sehän kaikkien Austenin kirjojen idea on. Järkevällä Elinorilla onkin jo mielitietty, josta vain ei kuulu mitään, ja tunteellinen Marianne saa tuntea rakkauden voiman nyrjäyttäessään nilkkansa. Hetken näyttää siltä, että Edward ja Willoughby, helppoahan tämä oli, mutta surulta ja murheelta ei kuitenkaan säästytä.
    Tämä on minusta se Austenin kirjoista, jossa tunnekuohut ovat ehkä inhimillisimpiä. Ylpeys ja ennakkoluulo on ehdoton suosikkini, mutta siinäkin sydänsurut kestetään vain sydämessä ja kukaan ei saa itkupotkuraivaria. Järjessä ja tunteissa niiltä raivareiltakaan ei säästytä. Elinor kätkee tunteensa hyvin, mutta hänkin itkee välillä hysteerisesti, Mariannesta nyt puhumattakaan. Ja kun mietin, ehkä juuri siksi Y&E on se paras. Tunteiden kiivaassa ilmaisemisessa ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole ensimmäinen asia, jota odotan Jane Austenin kirjalta. Järki ja tunteet on erinomainen kirja. Sitä ei voi kieltää, enkä haluaisikaan kieltää sitä. Onhan kyseessä kuitenkin sellainen asia kuin Austenin kirja.
    Kävin vähän aikaa sitten Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa kyseisestä kirjasta tehdyn näytelmän. Täytyy sanoa, että se ei ollut erinomainen. Näyttelijät huusivat ihan liikaa. Ja jokin koko asiassa häiritsi. Olivathan näyttelijät taitavia jne, vaikka heihin ei ensiksi osannut tottua, koska olin juuri pari iltaa ennemmin katsonut Ang Leen mahtavan elokuvan tästä kirjasta, mutta kun Emma Thompsonin ja Kate Winsletin kuvan Elinorina ja Mariannena oli saanut päästään väliaikaisesti pois, näyttelijät toimivat oikein hyvin. Paitsi se huutaminen. Lavastus oli toteutettu todella upeasti. Vain kaapilla, keinulaudalla sekä muutamilla tuoleilla, tyynyillä, matka-arkuilla ja teekupeilla saatiin aikaan upea lavastus. Vain lavan keskellä ollut hiekkakasa jäi vähän tarkoituksettomaksi.
    Vaikka näytelmä ei ollutkaan niin upea kokemus, kirja kuitenkin oli.

Kirja: Järki ja tunteet
Tekijä: Jane Austen
Alkuperäinen kirja: Sense and sensibility (1917)
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY 2011
Sivuja: 339