Anna Kareninan alkuasetelma on, sanoisinko mukaansatempaava. Tekee heti mieli tietää lisää, kun lukemisen aloittaa. Stepan Oblonski pettää vaimoaan Dollya, joka saakin tietää siitä. Dollyn sisar Kitty miettii, ottaisiko miehekseen lempeän ja rauhallisen Konstantin Levinin vai arvoituksellisen Aleksei Vronskin, kummassakin miehessä nimittäin näkyy rakkauden merkkejä. Juuri kun Kitty on päättänyt ottaa Vronskin ja on antanut rukkaset Levinille, näyttämölle astuu kirjan nimikkohenkilö Anna Karenina. Ja kuinkas käykään: Vronski rakastuu Annaan ja Kitty jää yksin.
Anna on naimisissa virkamies Aleksei Kareninin kanssa, mutta he eivät rakasta toisiaan, ja kun Annaa parikymmentä vuotta vanhemman Kareninin rinnalle ilmestyy nuori ja komea Vronski, voi arvata, miten käy. Jossain vaiheessa Karenin saa tietää vaimonsa ja Vronskin väleistä, ja syntyy aikamoinen sotku, jota sitten yritetään selvitellä koko loppu kirjan ajan. Kun rinnalle vielä lisätään Kitty ja Levin, joitten tarinaa kerrotaan yhtä paljon, enemmänkin, kuin Annan, saadaan helposti tuhat sivua tekstiä.
Annan aviomiestä Kareninia kuvataan läpi kirjan sydämettömänä ja kylmänä miehenä, josta rohkenen olla eri mieltä. Näen hänet vain tavallisena ja hyvänäkin miehenä, jolla vain nyt sattuu olemaan vähän vaikeuksia avioliitossa, ja niihin vaikeuksiin minä näen kokonaan syypäänä Annan. Muutenkin se kylmä ja sydämetön tyyppi tässä kirjassa on minun mielestäni Anna, jolla on selviä taipumuksia itsekeskeisyyteen. Ei Anna siis mustavalkoisesti paha ole, mutta jos se ilkeä henkilö pitää määritellä, niin kyllä se minusta on Anna Karenina.
Kittystä taas pidin erityisen paljon. Hänen ja Levinin elämänvaiheita oli paljon mukavampaa lukea kuin Vronskin ja Annan.
Ehdin tylsistyäkin, jotkut minun mittapuuni mukaan erittäin filosofiset kohdat menivät ohi ja kovaa. Noin 300 sivua ennen kirjan loppua uuvuin vähän ja keskittyminen herpaantui moneen otteseen, mutta Annan traaginen kohtalo ja kirjan lopetus jaksoivat taas kiinnostaa. Myös henkilöiden nimet tuottivat aluksi päänvaivaa: se, että Stepan Oblonskia saatettiin kutsua myös Stepan Arkadjevitsiksi ja Stivaksi, hämmensi minua paljon, ja kun näin tapahtui jokaisen hahmon kohdalla, olin kirjan alussa ihan sekaisin.
Anna Karenina on kyllä kaikesta huolimatta (ja ehkä juuri sen vuoksi) lukemisen arvoinen Suurromaani isolla ässällä.
Kirja: Anna Karenina
Tekijä: Leo Tolstoi
Alkuperäinen kirja: Anna Karenina (tietokoneessani ei ole venäjänkielistä näppäimistöä...)(1875-77)
Suomennoksen (1910-11) tarkistanut Arja Pikkupeura (2007)
Sivuja: 910
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina ♥